torstai 7. joulukuuta 2017

Itsenäisyys on arvokas asia.

Kunnioitus sotiemme veteraaneille että olette puolustaneet isänmaatamme jotta olemme itsenäisyyden saaneet pitää.
Minuakin Suomen valtiovalta kunniotitti näin satavuotisjuhlan kunniaksi, jättämällä onnittelutekstarin lähettämättä.
Olivat kuuleman 7 miljoonaa onnittelua lähettäneet, niin mutta minne ja kelle?.
Säännöllisenä veronmaksajana olen ollut siitäasti kun 14 vuotta täytin, eli kohta 55 vuotta, ja ajoillaan taasen lisäveronikin maksoin, 
No herrat ne on aina tässä maassa kerman päältä kuorineet.

Omaa itsenäisyyspäivääni vietin katselemalla Tuntematonta sotilasta ja Lotista kertovaa elokuvaa.
Näin historiaaliseen tunnelmaan päästyäni katselin netistä myös 
kuka sodan kellekkin julisti.

Eihän metkään kaikkien kanssa ehditty tappelemaan, kun se aika kului lähinnä Neuvostoliitun ja Saksan kanssa tapellessa.
Olisihan se ehkä vähän lämpimämpää touhua ollut, jos vaikka  tuonne Austraalian Etelä Afriikan suuntiin olisi kahinoimaan menty.
No leikki leikkinä, saamme olla ylpeitä heistä jotka Suomelle ovat itsenäisyyden hankkineet ja sitä kynsin hampain puolustaneet.

Katselin myös netissä tämänpäivän varusmiehistä tietoja selaillen,Tuula Tähtisen väitöskirjaa, Insuliiniresistenssiin liittyvät kardiovaskulaariset riskitekijät Suomalaisilla varusmiehillä.
Tukimus kertoi että palvelusaikana paino nousi keskimäärin 4,6 kiloa.
Munkkien kulutus nousi 166 % viinereiden ja muiden kahvileipien kulutus 119%
Näyttäs siltä että makeeta elämää armeijassa vietetään.

Minuttiakaan en TV:stä katsonut linnan juhlia, olen oppinut käsipäivät sanomaan jo varhaisessa lapsuudessani.
Iltasella katselin you tuben videoita Suomalaisten urheilusaavutuksista, ja jatkoille vedäydyin hyvissä ajoin omaan sänkyyni.
Siinä se minun itsenäisyyspäiväni.

4 kommenttia:

  1. Siekii oot tulli-ihmisten iloksi päästänny leuan "metsittymään". heh....siintä ei kyllä mittää hyvvää voi ens kevväälle seurata...kauhulla jo retkee oottelen...

    VastaaPoista
  2. Olen yrittänyt naamioitua jos vaikka Torressa johonkin hölkkään osallistuis, etteivät tuntis ja ihmettelis miksi se nyt noin matelee eikä juokse olleskaan.
    Saattahan ne santarmit luulla metsänasukiksi jos näin karvasena ruokakassin kanssa männikkömetsääkohden hiippailee, mutta onhan siitä jo kokemuspohjaa entuuestaan.
    Mutta kyllä minä niin mielenipahoitin kun ei sitä 100 vuotis onnittelutekstariakaan tullut, että saatan jäädäkkin lopullisesti hispaanojen maahan.
    Sain kyllä yhden ystävällisen maahanmuuttajan puhelimesta viestin lukea, kai siksi kun se ei ymmärtänyt sitä, luuli varmaan että lisäsatasta tarjotaan.

    VastaaPoista
  3. Ei ne yrittäjille onnitteluja laita, on tämä niin onnellista ko saa töitä tehä, 13vkoa 70-80 h/vko oon tässä pakertanu, mutta tullee se maaliskuukin ja sitte ... :)

    VastaaPoista
  4. No ei siinä kerkeää itseään ylikuntoon reenaamaan kun piuhanvedossa päivät viettää.
    Maaliskuulla sitten aurinkoa ja kilometrejä.

    Kovat on työtuntimäärät,
    Itsellänikin nuoruudessa kovimpina vuosina vapaåpäivien määrän vuodessa hyvin pysty kahdenkäden sormilla laskemaan.
    Pisimmän työpäivän, tai siis yhtämittaisen työssäoloajan muistan 56 tuntia.
    Jäänyt muistiin kun työkaveri session päätyttyä nukahti rattiin, Mosse meni katolleen ja siinä rytäkässä vähän kolhin päätäni.
    Mutta silloin olin nuori elettiinhän -70 luvun ensimmäisiä vuosia.
    Nykyään läskit valuu silmien eteen, ja puolitokkurassa on jo syöntirasituksesta.

    Meikäläisen Torreen lähtöön kuukausi, heh heh..

    VastaaPoista