tiistai 31. tammikuuta 2017

Itkua ja hammastenkiristelyä on elämä.

Itkien ja parkuen ihminen syntyy maailmaan, valittaen ja kärsien ihminen jättää maailman, sitä väliin jäävää jaksoa kutsutaan ELÄMÄKSI.

Tänään aamun lenkillä tuntui että kyllä se syntymän ja kuoleman välinen aikakin on aikasta kärsimystä.
Juoksin 19 kilometriä, joten kipeällä jalalla tuli otettua noin 9500 askelta, ja yhtämonta ketrtaa se kipeää otti.

Mutta en tänäänkään vielä hypännyt tuosta kalliolta, kun oli niin kesäinen ilma.


Mutta lenkkarit kyllä joutaisivat vaikka hirteen killumaan, niin olis viisaampaa.


Sää on onneksi normalisoitunut, ei sada päivisin vaan aurinko paistelee ja lämpötilat pikkuhiljaa lähenevät jo 20 astetta, ja luvassa on nuo mittarilukemat ylittäviäkin päiviä.


Siinnä kuva La Matan suuntaan eilisiltana otettuna, kun kävimme Petrin luona kyläilemässä.

Huomenna pitää kuullostella polvea, käykö pyöräilemässä, juoksemassa vai vetääkö kokopäivän vain lonkkaa.

maanantai 30. tammikuuta 2017

On se kivaa kun on mukavaa.

Mukavan syy on se että tuli lämmin päivä.



Aamulla auringon-nousun aikoihin lähdin pyöräilemään, päivän pyöräilylle tuli pituutta 68 kilometriä ja aikaa kului noin neljä tuntia, josta pyöräilyaikaa kolme ja puolituntia, ja puolituntia muuta kuljailua.
Pyöräilin etupäässä asfalttiteitä, mutta kanavanvrrella ja rannallakäynnisä kyllä soraosuuksiakin tuli ajeltua.

                                      Tollaisen lenkin ajelin.
'''''''''''''************************************'''''''''''''''************************''''''''''******
Muistatko missä olit kun Kekkonen kuoli?
En minäkään, mutta muistan missä olin tasan yhdeksän vuotta sitten.

Yhdeksän vuotta on kulunut siitä kun 30.1 2008 täällä Torreviejassa katkaisin akillesjänteeni.
On aika tarkastella asiaa mitä se muutti, ja mikä on tilanne nyt.

Jalan leikanneelle Ilkka Räsäselle annan kyllä työstään täydet pisteet, kyseessä oli sentään vähän normaalia haasteellisempi tapaus, ja kun se leikkaukseen tulokin ‘vähän’ viivästy.

Jalka on täysin juoksukelpoinen ja kivuton, paitsi ulkopuolista puristamista tai kolhuja se ei kivutta niele,.
Kantapäässä on kolme kiila-ankkuria joista lähtee 5 metallilankaa jänteeseen, jokainen lanka kun kulkee vielä molempiin suuntiin niin niitä lankoja on 10 kappaletta, joten siksi varmaan tuo jänne ei pidä kintuillepotkimisista.

Aktiivista kuntoutusta tein kolme vuotta päivittäin,  joka kerta tein liikkeitä vähintään 50 % enemmän kun tuolle ‘terveelle’ jalalle, mutta samaa voimaa eikä liikkuvuutta siihen en saanut.
Akillesjänteen katkeamisen jälkeen juoksukilometrejä olen juossut 31260 kilometriä.
Korjattu on aina korjattu, eikä äidin tekemä.

Pohkeen ympärysmitta, polvi 90 asteen kulmassa jalka rentona vahvimmalta kohdalta mitattuna.
Leikattu:   34 sm
Terve:      35,5 sm



                                           Nilkkanivelen ojennus:
                                           Leikattu:  151 astetta
                                           Terve:      160 astetta



                          Nilkkanivelen koukistus:
                          Leikattu:   63 astetta
                          Terve:      65 astetta

Voima eroja eri astekulmissa en saanut mitattua riittävän tarkasti kotikonstein.
Pitäisi käydä mittaamassa  jossain urheiluopistolla tai vastaavassa mistä sopivat laitteet löytyisi, Ihan vain mielenkiinnosta.
Voima ero on kuitenkin sitä luokkaa että sen ihan kuntosaliharjoituksissakin huomaa.


Paraneminen edistyi tähän tahtiin.


Tämänpäivän kuva akilleksistani, vasemmalla leikattukinttu, hiukan on paksuuseroa mutta toimintakelpoinen jalka siitä tuli.

Akillesjänteen katkeamisen jälkeen, kun kilpailemaan pääsin olin jo siirtynyt yli 60 vuotiaitten sarjaan.
Puolikkaalla ehdin juosta ajan 1.21.20 ennen sydänoireitteni alkua, mutta silloin jalka ei vielä kestänyt täyttä harjoittelua, ja kipeytyi ja turposi juoksun jälkeen.
Läppävuotojen alettua, puolikkaan ajat tippuivatkin heti puolentoista tunnin luokkaan.
Ilman sydänoireita ja jo yli 60 vuoden iästä huolimatta, uskon että olisin tuolla akilleksellani pystynyt vielä alle 1.20 tuloksiin puolikkaalla, kun jalka alkoi kestämään normaalia harjoittelua.

Kävelylle lähdön aika ja ihan T-paitasillaan.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Hyvä kisasää Murciassa.

Tänään olimme Murcian maratonilla, tosin vain 10 kilometrin matkaa juoksemassa.
Sää oli suosiollinen kisaan osallistuville, tuuletonta lämpötilan ollessa lähtöhetkellä  + 6 astetta, josta se päivänmittaan hiljalleen lämpeni.
Reitti oli lähes tasainen suunnon mittarini sai korkeuseroa 5 metriä, ja samaa näytti järjestäjien reittiprofiilikin.


Maraton starttasi puolituntia aikaisemmin kun meidän kympinjuoksijoiden olisi tullut päästä matkaan.
Mutta se meidän lähtö siirtyi ja siirtyi, kun ei sopivaa väliä kisassa tuntunut löytyvän mihin meidät olisi voinut lähettää.
Hässäkän lähtötouhuissa aiheuttivat rullaluistelijat, niitä kun meni kahteen suuntaan meidän lähtöalueelta.
Ilmeisesti järjestäjillä jonkinlainen arviointivirhe oli tullut siinä kuinka vauhdiltaan eritasoista luistelijaa kisassa on mukana.

No viimein pääsimme mekin matkaan sellaisella pikakomennuksella, ja tietenkin heti lähdössä joku kaatui meikäläisen eteen, sitä kun kipeellä polvella yritteli väistää, siinä oli katastrofi lähellä.

Oma juoksuni kulki siten että vitoseen asti polvessa oli kipuja, jonka jälkeen jalka turtui tai kivunsieto parani, ja kivun lievittäessä pystyin vauhtiakin loppuakohden parantelemaan.
No kisan jälkeen kipuja on sitten taasen ihan omiksitarpeiksi.

Oma suuntoni näytti juoksemakseni matkaksi 10.160 km, aikani oli 39.45 ja kuusvitosten ukkojen ykköstila.
Hyvä mie!

         Hanne nappasi myöskin ykköspystin.


Jukka hävesi ykköspallipaikan niukasti kuusikymppisissä, mutta juoksi kyllä hyvän kisan.


       Tässä kisassa boodiumilla vierailleet Suomalaiset.


       Autokuskina ja hultopäällikönä tuttuun tapaan toimi Jore,


Tässä kisanjälkeiset tankkaukset on jo pääosin suoritettu, tarjottavaa oli taasen tuttuun Espanjalaiseen tapaan runsaasti.

Täydellä maratonilla kilpailtiin lähinnä vaaleamman ihonvärin omaavien kesken, kun isompia rahapalkintoja ei kisassa jaettu.
Maratonin voittaja juoksi tänään 2.30.54 ja kolmentunnin alittajia oli 37 kappaletta.
Kympin nopein käytti aikaa 33.45
Naisten voittaja maratonilla 2.46.08
Kympin nopein nainen 38.23

Tulokset:

lauantai 28. tammikuuta 2017

Me mennään maraton tapahtumaan.

Huomispäivän ohjelmaa, kymppi tuolla.

Eilisen ja tämänpäivän olen pitänyt ihan lepopäivinä.
Tänään tosin käveleksin pari kolme kilometriä kauppareissulla, ja edelleen polveen sattuu.


Tämän päivän omahierontahoitoa parvekkeella.
Kiva on silti huomenna kisoihin lähteä, vaikka kärsimystähn se tietää.
En ole koskaan täydenmaratoonin kisaa Espanjassa juossut, enkä myöskään ole ollut missään maraton tapahtumassa mukana lyhyemmälläkään matkalla, joten kiva nähdä millainen tunnelma kisapaikalla on.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Kipee on, polvi.

On hulluus huipussaan, kävelemään ei pysty ontumatta. mutta silti pitää yrittää juosta. Polvi ei kun kipeytyy päivä päivältä enemmän-

Kyllä se ihmisparan elämä olisi paljon pareempi kun ei yli 50 vuotiaaksi eläisi.
Näin sen olen kokenut itseni kohdalla, ja muita ihmisiä seuraammalla.

Olis poronlihan hinta edes vähän korkeammalla, myisin itseni teuraaksi.



Siinä kuva tiistain lenkkiltäni auringon nousun aikaan, tuolta La Matan rannalta.

Muutama päivä nyt on ollut aurinkoisempaa vailla sateita, mutta tälle päivälle taasen vettäkin on luvassa.
Sunnuntaina olisi kisastartti tuolla Murciassa, kyllä sen aion läpi aion kiertää, mutta miten se jää nähtäväksi.
Muuten juoksulenkit tämän ja ensiviikon osalta taitavat olla siinä, ei pysty per...



Aamulla auringon nousun aikoihin kattelin paikkaa mistä roikasis veteen ja pohjakallioihin, loppus tämä ainanen kitinä, valitus ja kärsimys.
Sitten muistin että kämpillä on vielä pala batonkia ja juustoa, niinpä käveleksin kotia juustoleipä teelle.
Sen jälkeen iski laiskuus enkä enää rantaan viitsinyt lähteä kävelemään.
Jääköön hyppyhommat vielä tältäpäivältä, onhan se päivä vielä huomennakin.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Dinerojahti osa 1.

Maaliintulo-onnittelu, vanha mies ja minut voitit.
Tänään uuno kirjoitteli sähköpostiin Espanjankielellä minun palkinto dinero anomukseni.
Sillä aikka minä rasvailin kankeen ketjuja, Santa Polan anomusreissuja varten.
Kokemusta on, että ainakin kolmereissua kisapaikalle ja samanverran pankkiin dinerojen kotiutus vaatii.
Ja vaikka suoraan dinerot tilille napsahtaisivatkin, niin perinteet velvoittavat ainakin kerra kisapaikalle pyöräilyreissun.


Perinteeksi se alkaa tämän vuoden kisareissuillakin tulemaan se, että jossain saa tossunsa kastumaan.
Vaikka reitti muuten Santa Polassa olikin ihan hyvässä kunnossa, yksi varpaiden vilvoittelupaikka reitillä oli.

Tämä päivä meni lepäilyksi, oli vielä jalkalihakse aika kipeänä ja eteenkin polvi ei tykännyt äkillisistä liikkeistä, mutta huomena sitten jonkinlaista lenkkiäkin täytynee yrittää.

Ensi viikonvaihteessa kilpailutoimintaa on tarkoitus jatkaa tuolla Murcian suunnilla, siellä on matkoina täysi maraton tai kymmenen kilometriä.
Minun on nykyään tyydyttävä siihen lyhyempään vaihtoehtoon.

Murcian maratonin kisasivut:

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Räpylät on rasvattu ja tissit teipattu, ei kun kisoihin.

Pikkasen näin kisa-aamuna jo jännittää, 
että kuka tulee toiseksi meikäläisen sarjassa.
Tunnin kuluttua lähdetään ajeleen kohden Santa Polaa, 
Palaillaan asiaan reissusta palattua.

'''''''''''''''''''''''************************'''''''''''''''''''''**************'''''''''''''''''''''

Sää suosi kisajärjestäjiä ja meitä juoksijoita, ennustettua vesisadetta ei ollut eikä myrskyäävää tuulta.
Oikeastaan oli ihan hyvä juoksukeli, vähän nyt vastatuuli joillakin kohdilla häiritsi, mutta ei pahasti.
Eikä pelättyä reittimuutostakaan tarvinnut tehdä, lähdon jälkeen yhdessä kohtaa kengät hiukan kastuivat, mutta muuten reitti oli hyväsää kunnossa.


Oma juoksuni meni ihan hyvin, tavoitteet täyttyivät niin kokonais sijoituksen kun oman sarjani osalta.

Loppuaikani 1.26.41 ja selvä ykköspallipaikka.
Juoksu kulki siten että eke vitonen 20.15 toinen 20.28 ja kolmas 20.41, neljäs 20.41 ja siihen 1.1 km 4.36
Näin oli järjestäjien väliaikapalvelu kellottanut.
Juoksu ei mitenkään hirvittävän vaikealta tuntunut, mutta kyllähän puolikkaan matkakin jo loppupäässä aina hiukan painaa.

Suunnon GPS näytti juoksemakseni matkaksi 21.320 km.

Tulokset:



Tässä minä ja Vesku pokaleinemme, ja hirmusuurten palkkiosekkejemme kanssa.



Tarja oli sarjassaan neljäntenä, ja Jukka tasollisesti kovassa 60 vuotiaiden sarjassa yhdestoista.
Muita suomalaisnimiä en vielä ole tuloksista etsinyt, mutta tiettävästi juoksemassa kyllä muitakin on ollut.

Yleisen sarjan voittaja pyyhki matkan tänään aikaan 1.00.56, 
Naisten voittaja puolestaan 1.09.49 
Ja voittajat olivat hyvin tummapintaista väkeä.

Mikon kuvaama video lähdöstä:

lauantai 21. tammikuuta 2017

Huono huokaa säitä.

Ei se hellitä tuo vesisade.
Huomenna lompsitaan vesiesteitä kovassa tuulessa, että silleen.

Tänään haettiin Santa Polasta numerot, ja muu rekvisiitta huomista kisaa varten.

Tällainen pitkäsäärinen kissa yritti houkutella Elchen maratonille.
En mene, jos siellä kaikki muutkin ovat läheskään noin pitkäjalkasta porukkaa, jalkoihinhan siellä jää.
Ja sitäpaitsi en enää silloin täällä Torressa olekkaan.

Voi olla että huomenna kisassa joudutaan jopa reitillä joitakin kohtia muuttamaan, vettä on kaduilla ja meri myrskyää laineita kaduille.
Tuleehan taas mielenkiintoinen kisa, ja jätesäkkeihin pukeutuneita miehiä voi liikkua lähtöpaikan tuntumassa.

Ne ruukaavat tuolla palloilu ja kiekkopuolella lekendojen paitoja hiissata kattoon.
Nyt se on minunkin paita vedetty ylös killumaan.
Alkaa kohta rättien kuivauspaikoista olla uupelo, kun aina sataa.

Minulla näkyy jo kansalaisuuskin vaihtuneen, tuon numerolapun perusteella semmoiset epäilyt ovat heränneet.

Ei ku huomiseen kisaan, taitaa taasen tulla selviytymiskamppailu.


perjantai 20. tammikuuta 2017

Ensiviikolla kirkastuu, toivoisin.

Uuno tykkää lenkkeillä sateessa.
Meikäläinen on heittänyt pyyhkeen kehään jo ajat sitten, samalla siinä meni päiväpeitot ja pöytäliinatkin.
Meikä on katellu vain ikkunasta, millon sataan lunta, millon vettä tai on muutenvain kylmä, ettei ulos uskalla.

Tänään oli hammaslääkärillä käynti, hammas tuli liimattua protesiin ja minusta kuuskymppiä köyhempi, no ei se pahahinta ollut, jos se siinä pysyy.

Eilispäivän tuli vettä taivaan täydeltä, ja koko päivän.
Kämpän kattokin innostui vuotamaan, oli ämpäri lattialla vesitipun alla, ihan vanhan pärekattoajan tapaan.
Kadut virtasivat vettä niin empä viitsinyt lähteä kenkiäni kastelemaan.



Edellisenä päivänä tuli lunta ja vettä sekä lisäksi kova tuuli.
Lunta täällä Torressa on kuuleman satanut viimeksi 1926 siis ennen eilistä.
Tältä se näytti takapihan parvekkeen ikkunasta katsottuna.

Huomenna menemme hakemaan Santa Polan juoksumateriaalit, ja eikun toivomaan että sunnuntain sää olisi armelias.

Siinäpä kuulumisia ETELÄN leiriltä.


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Etelänleirillä sataa lunta.

Torrevieja, uuno ja rinkkapaitakelit.


Lähettäkää lumikola, lumikengät, sukset ja turkishaalarit, huopatossutkaan ei olisi pahitteeksi.



Hammaslääkärin vastaanottoapulais tyttökin sanoi että ensimmäinen kerta 32 vuoteen kun Torressa sataa lunta.

Niin siellä hammaslääkärillä piti käydä kun eilispäivänä minun proteesin hammas alkoi hylkimään proteesia.
Ajan sain perjantaille, saas nähdä kuinka hampaan kiinnitys onnistuu,
ja mitä se tulee maksamaan.

Eilispäivä oli muutenkin vähän kinkkisempi, illalla sydämmen rytmit meinasi taasen olla hakoteillä.


Minulla nuo rytmihäiriöt ovat yleensä sellaisia, että sydän lyö puolikymmentä kertaa ja pitää sitten pitemmän tauon.
Tauonjälkeen lyönti on aika voimakas, kun sydämellä on aikaa täyttyä hyvin verellä.
Se tuntuu aika ikävältä, ja jos pitempään jatkuu, jatkuva pieni hapenpuute tekee olon aika kurjaksi.
Varmaan joskus maailmassa jos ei muuten henki lähde, 
tuo voimakkampi lyönti repii laajentuneen aortan.
Onneksi eilinen rytmihäiriö meni puolessa tunnissa ohi, ja nyt olo on ihan normaali, hyvin jaksaa katella ulkona vallitsevaa säätä, eli lumisadetta.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Niin alas on mies vajonnut.

Siinä oma maaliintuloni Elchen kympiltä.

Aamulla olin hyvissäajoin ennen auringon nousua, omalla vaivaisella lenkilläni.
Hölkkäilin sellaisella 111 keskisykkeellä lähemmäs pari tuntia, mutta kyllä loppuajasta polvi kipuili jo omiksitarpeiksi.
Niin alas on mies vajonnut että menin 'helvetinkone' puistoon oikein venyttelemäänkin.
Eikai kukaan itseään kunnioittava kestävyysjuoksija venyttele kun, humalassa tai äkilliseen mielenhäiriöön jouduttuaan.

Päivällä Huhtalan Petri kävi kylässä ja tietysti juttelut pitkälti liittyivät juoksutouhuihin.
Itselläni ei mitään mahdollisuutta ole ajatellakkaan toista lenkkiä tällepäivälle,
juilii ja juilii polvea sen verran kovasti,
mutta kämppis uuno on kyllä uhonut toisenkin lenkin tekevänsä.

Ensiviikonvaihteen kisa tuolla Santa Polassa on yleensä aika tasokas.
Viimevuona 1.10 tai alle juoksi 61 juoksijaa, alle 1.20 tai alle puolestaan 438 tossunkuluttajaa.
Reittiennätykset:
Miehet:  1.00.15  Vincet Vator
Naiset:   1.09.23  Rose Chelimo

Kisan voitosta reittiennätyksellä 6200 euroa olisi luvassa, mutta se vaatii jo tosikovaa juoksijaa.
Muutama Suomalainen naisjuoksijakin ehkä lähivuosina tuohon pystyisi, jos terveenä pysyvät ja harjoitella jaksvat. Tällä hetkellä ehkä vahviimpana ehdokkaana pitäisin kotikaupungini Johanna Peiposta.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kylläkai sitä nyt Aneto kassista.

Tänä aamuna kävin pienen 3 kilometrin aamuverryttelyn, oli näet kisapäivä.
Kaikkea se Aneto kassi saa ihmisen tekemään, käydä nyt yönselässä verryttelylenkillä, lähteä juoksmaan kieli vyön alla 10 kilometriä lähikaupunkiin.
No tulihan sieltä myös paita, hammasharja ja pokali, tai siis patsas, runsaine tarjoiluineen kisan jälkeen.
Siinä meidän seisova pöytä, kaljat ja limsat sai hakea toisaalta.
Meikäläinen kun pääsee ruokapöydän ääreen, tavaraa alkaa siirtymään kaksinkäsin sisuksiin.
Täällähän liikenneohjaukset hoitaa aina polisi, tässä polisin polkupyöräosasto valmistautuu tehtäviinsä.
Tällaisissa vähänkin suuremmissa tapahtumissa on jos minkälaista orkesteriea ja rumpuryhmää matkan varrella.

Tässä kisassa osanottajamäärä oli rajattu 1500 juoksijaan, en tiedä paljonko juoksijoita oli, aika suuri joukko kuitenkin.
Oma kisani käynnistyi jotenkin nihkeästi, tai ainakin sen tuntoisesti, vähän kerralla juoksu kuitenkin alkoi tuntumaan rennommalta.
Kovahko tuuli oli kyllä haittana, ei pysty tällä pumpulla oikein puristamaan vastatuuleen, niitä joita myötätuuli osuuksilla ohittelin, menivät vastatuuliosuuksilla heittäen ohi.

Oma aikani tässä kympin kisassa oli 41.50 jolla voitin 60 vuotiaiden sarjan.
Eka vitonen vei 20.57 ja toinen 20.53
Aika oli viimevuotista aikaani 51 sekunttia parempi, joten ei paha.
Meidän Suomalaisjoukkue kuvassa palkintojen jaon jälkeen, vahvistettuna naapurikaupunkimme Guardamarin urheiluseuran toimihenkilöllä.

Kiva oli kisareissu, nyt kuullostellaan polvea, ja ensiviikonvaihteessa kisahommat jatkuvat.

Kisoista palattua katselimme TV:stä Sevillassa juostuja maastojuoksuja, jonka jälkeen nenä kiinni töllötimessä seurattiin Mäkäräisen Kaisan ylivoimaa ampumahiihdossa, on se kova.

Tulokset:


*'**''*'*''***''****'''''*******************************''***''''*****''''*******


Seppo Harjumaa:
Linkistä juttu Seposta.

Kuvassa Seppo vasemmalla.
Kuva Muurolan piikiltä 1985
Minä kuvassa oikealla.
Takkisen Jouko meidän takana.
Paksuniemen Tuuren päätä ja jalkoja näkyy hiukan meidän takaa.

Useasti tuollaporukalla kärkipäässä Lapin maantiekisoissa -80 luvulla taivalsimme.

Sepon perusteellisuus ja tarkkuus noissa juoksutouhuissa on sitä luokkaa että määrät ovat varmasti kilometrilleen oikein.

Olen muuten Sepon kanssa samaa ikäluokkaa, olisiko meillä noin viiko ikäeroa.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Pelottaa hiukan huominen.

        Torreviejan kaupungin valoja eilisellä illan käveleskelyllä kuvattuna.

Eilen tuli juoksua 8 kilometriä, ja tänäaamuna 11 kilometriä, semmoseen on ollut tyydyttävä, vanhan ja vaivaisen.
No huomenna on kuitenkin kympin kisa tuolla Elchessä, saa nähdä kuinka siitä selviän.

Ensiviikonloppuna puolestaan olisi puolimaratonin startti tuolla Santa Polassa
olin sinne asettanut itselleni tavoitteen, 1000 joukkoon olisi päästävä ja omassa sarjassa palkintopallille.
Se ei ehkä sieltä Suomestakatsoen tunnu tavoitteelta eikä miltään, mutta kisa on Espanjassa, ja tällaiselle lähes 68 vuotiaalle vaivaiselle ja sairaalle hölkääjälle, siinäkin kyllä purtavaa riittää.

Viime vuona ko. kisassa olin sarjani neljäs, ajallani 1.29.19  
kokonaiskilpailussa sijoitukseni oli 1134.
Tuhannennen aika viimevuona oli 1.28.03

Se tuntuu kyllä kovalta haasteelta, kun tuo polvi alkoi vaivaamaan, mutta vielä en tavoitteesta aio luopua.
Huomisen kisa antaa jotain osviittaa, kauanko kympillä menee, ja kuinka kipeä jalka on kisan jälkeen,

Palataanpa asiaan kisan osalta huomenna, kunhan kisareissulta palaan.

torstai 12. tammikuuta 2017

Pyöräilyyn oli turvattava tänäänkin.

Tänänkään polvella ei haluttanut lenkille, niinpä pyöräilin vailla mitään päämäärää.
Ensin ajelin Sant Migueliin ja siellä kiertelin mäkisiä katuja kahtaalle, sitten suunnistin tielle no: 941 ja ajelin sitä Torre de Horadadaan, sieltä sitten kotiinpäin ajellessa kiertelin vielä Villamartiinin alueella.
Siitähän matkaa kerty reilut 51 kilometriä, ja aikaa meni tuollaiset 3 tuntia.

Tänään kun tulin pyöräilemästä naamakin punotti enemmän kun Amerikan presidentillä ikään.
En tiiä johtuko auringosta, vai siitä kun tuosta lenkin loppupäästä poljetin vähän lujemmalla vauhdilla.
No ehkä liioittelua tuo oma punotus kun “Amerikan presidentillä“,
Onhan Amerikka suuri maa ja niillä on mistä valita punakkaa miestä presidentiksi.

Tuolla matkanvarrella kun vietin pientä taukoa, katsoin kun ankka alkoi viettämään päivälepoa,
Päänsä se asetti selänpäälle ja nosti toisen jalan sinne vatsan höyhenten peittoon.
On se lintu pöljä, ei pineen päähän paljon järkeä mahu.
 Itsellä ei tulisi mieleenkään vetää päivätorkkuja yhdelläjalalla seisoen, no jos nyt yleensäkään seisaalta nukkua yrittäisinkään.

Sitä se pienipäisyys aiheuttaa, aloin siinä pohtimaan mitä muita ongelmia pienipäisyydestä saa.
Tulin siihen tulokseen että ainakin lonkkavaivoja siitä tulee.
Sitten vanhemmuuttaan kävellään huojuen kun ankka, kun päivät pitkät yhdelmäjalalla seisoen torkutaan.

Flamingoja seuratessa tulin sitten siihen ajatukseen että ehkä siinä onkin kyse lämmön säästöstä, karvaton tai höyhenetön jalka tuhlaa paljon energiaa lämpimänä pysyäkseen.
Mutta siitä näkemyksestä en luovu että pienipäisyys aiheuttaa lonkkakulumia, kun kuitenkin uhrasin kallista eläkeläisen aikaa sen pohtimiseen.

Nyt vielä linkkaan kipeällä polvella kauppaan patongin ostoon.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Semmonen se oli eläkeläisen päivä tänään.


Auringon nousu 11.1 2017 Punta Priman suunnilla.
Välissä juoksulenkki 6 minutin kilometrivauhdilla, ja polven valitusta.
Sittenpä olikin auringonlaskun aika, ja päivä oli kuitattu.


Ei mitenkään lämmin päivä, tuuli oli vilpoisaa,
Ei ku uusin voimin huomiseen.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Pyöräilypäivä kohteena Elche.

Jos ei muuta asiaa ole säistähän voi aina valittaa.
Tänään oli pilvisempi päivä, vain lyhyviä hetkiä pilvien välistä aurinko näyttäytyi.
No toki ne täällä manner Espanjassa säät vaihtelee, eri vuosina ja eri päivinä kovastikkin.
Vuoden 1973 jälkeen Torreviejassa tammikuun korkein lämpötila on ollut +26 astetta ja kylmin yölämpötila -3 astetta.
Helmikuun vastaavat lukemat ovat + 29 ja -3, 
Maaliskuulla onkin mitattu jo selvästi yli +30 asteen lämpötiloja.

Eilinen päivä meni lähinnä polvikipua parannellessa, ja lepäillessä.
Tänä aamuna kuitenkin jo aamusella starttasin pyörälenkille kohden Elcheä.



Tuollaisen lenkuran kävin ajelemassa.
Ajokilometrejä tuli 85 ja aikaa sain kulumaan 4 t 30 min,
Mukana ajassa on toki kaikki kuvaustauotkin.

Ajelin tuolla yliopistoalueelapäinkin, mutta toki palmupuisto ja Rio Vinalopo veti eniten puoleensa.

Siinä palmupuiston läpivirtaavan joen kahta puolta on hiekkapintainen ulkoilutie, Siinä juoksimme viimevuona kympin kisan, ja minulta reitille ja kisajärjestelyille voimakas plusmerkkinen kirjaus.

Palmujahan tuolla Elxsin kaupungissa on niin paljon että siinä jo olisi yhdelle miehelle elämäntehtävä kun ne kaikki laskisi.

Elchessähän se on minun seuraava kisakin, ensi sunnuntaina.
Kyseessä ei ole tuo palmupuistossa juostava kisa, mutta kyllä tässä kaupunkikisassakin viimevuona olin mukana.



Mutta yhtäpaljon harmittaa tuo polvi, kun tätä Elchen patsaan miestäkin, jokin se silläkin mättää.



                                   Siinä se Rio Vinalopo.



                            Ja linnaki siinä.



Aivan sammalla lailla se meinasi minunkin kengänkärki Bikilan kauppaan vetää, mutta sain estettyä.
Tuo nainen ei muuten voinu vastustaa, van pujahti kaupan ovesta sisään.

Tulomatkalla oli pakko syödä retkieväs, muuten ei saa seuraavalla kertaa eväitä matkaan, ja hyväähän se juustoleipä olikin.



No kerta killonpäälle, siinä vielä meikäläisen kuva sunnuntain Fulgacinon vitosen maaliintulon jälkeen.