Ei sitä unta viimeyöllekkään liikoja tullut, ennen kolmea oli yön nukkumiset nukuttu.
Niinpä riittävien kahvistelujen jälkeen ennen kuutta olin jo aamulenkillä, joka jäikin päivän ainoaksi lenkiksi.
Iltapäivästä käveleskelin tuolla merenrantamaisemissa, kun olo oli aika väsynyt ei juoksulenkki jaksanut kiinnostaa.
Kisojahan täällä on tarjolla mielin määrin joka viikonlopulle, kaikki kisat ovat olleet tässä lähietäisyydellä, kertaakaan ei kisamatka ole ollut edes sataa kilometriä, useimmat kisat onkin olleet alle 40 kilometrin etäisyydellä.
Pohjois Suomessa vielä 200 kilometriäkin kisoihin tuntuu ihan kotikisalta.
Ensi sunnuntaina olisi tuossa Murcian kaupungissa tämän minun reissuni viimeinen kisastartti, Kisassa on jälleen tarkoitus asettua puolimaratonin lähtöviivalle, se on reissun kuudes puolimaraton, muut kilpailumatkat ovat sitten olleet aikalailla 10 kilometrin pinnassa.
Hitaasti mutta varmasti olen kuntotasoani saanut hilattua hiukan paremmaksi kun tänne tullessa, Se näkyy sekä parantuneena kilpailuvauhtina, että lisäntyneinä viikkokilometrimäärinä harjoittelun osalta.
Palautumisessa kilpailusuorituksista on tosin ollut ongelmaa kerrakseen, ja sellaiseen en ole aikaisemmin tottunut.
Palautumisongelmat ilmeisesti liittyvät tuonne pumpun puolelle, koska normaalileposyke ei tahdon palautua kun vasta seuraavana päivänä, ja jonkinverran rytmihäiriötäkin tahtoo kisan jälkeisenä yönä olla.
Mutta näillä edellytyksillä nyt mennään mitkä itsellä on.
Kaikenlaista sitä suurkaupungeissa näkee, kun näin pienen autonkin, kuva on Cartagenan kisareissulla otettu.
Tämä kappale kertookin sitten sen mitä on odotettavissa kun vanhenee.
Ja huomenna ollaankin kaikki taasen päivän vanhempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti