tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kallonhalkaisukelit.

Nyt elellään viikkoja jolloin jalkakäytävät ja pyörätiet ovat varsinkin aamuisin hengenvaarallisen liukkaita.
Jos näistä lähiviikoista selviytyy ilman että kallo halkeaa, sitähän voi elää vaikka ikuisesti.


Kyllähän sitä mielummin juoksentelisi sulallamaalla auringon lämmössä, kun juoksemisesta tarjotaan vielä isopussi muonaa ja kaljatkin virkistykseksi.
Mutta kun piti tulla tänne napapiirin seuduille pinnistelemään eteenpäin tukka putkella.

Se onkin muuten melkosta vipinnää tuo meno.
Maa kiertää auringon ympäri noin 107 000 kilometrin tuntivauhtia.
Samalla maa pyörii akselinsa ympäri näillä Suomenkin leveyspiireillä yli 700 kilometrin tuntivauhtia.
Samalla kun koko aurinkokuntamme kiitää linnunradan ympäri noin 900 000 kilometrin tuntivauhdilla.
Eikä vähäisenä voi pitää sitäkään, kun itse juoksulenkillään kiitää hurjaa 11 kilometrin tuntivauhtia, joskus vähän lujempaakin.
On tuollaisessa menossa tällaisen tuuhean pitkän tukan omaavalla letti suorana.

Aamusella hiihtelin 18 kilometriä, mutta latu oli inhottavan jäinen ja roskainen,
 kun latukone ei vielä ollut käynyt.
Loppupäivä ja ilta meneekin sitten jo työn merkeissä.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Erakko, se olen minä.

Tässä jutussa on omalehmä ojassa.
No niin, niinhän se täytyy ollakkin, erakko hyvästä syystä.
Esimerkiksi siskoni ja muutama läheinen ystävä sanovat usein että olen erakko.
"Eihä siitä kuulu kuukausiin mitään, eikä kukaan tiedä missä se luuraa".
No se on kyllä aikapaljon sanottu, pidänhän minä blogia.
Tosin, no kirjoitukset ovat "blogiminän" kirjoittamia, eivätkä aina niin syväluotaa ajatusmaailmaani.
Tosihan se on, olen itsekseni viihtyvää tyyppiä, ja varsinkin suuremmassa joukossa tunnen etten tänne kuulu.
Tämän pohdiskelun aiheutti Kauppalehdessä oleva juttu.
Heh heh, niin se täytyy olla, 'älykköhän minun täytyy olla', heh heh, hyvä että tuokin selvisi.

Eilen vierailin tuolla sairaalanpuolella, rasitus-EKG polkemassa.
Hyvi vailla ongelmia se pyöräily sujui, se vain on jännä kuinka se homma pysähtyy kun katkaisijasta kääntäen, kun siihen tiettyyn hapeenoton rajaan pääsee.
Ennen läppävuotoja, rajathan tuli vastaan hitaasti hiipuen.
Tänään sitten oli vuorossa hampaan paikkausta, hammashommat jatkuvat sitten parin viikon kuluttua.

Aamun hiihtolenkille tuli pituutta 20 kilometriä, mutta aikaa siinä meni kaksituntia ja viisiminuttia, joten voimme kutsua sitä paremminkin hiihtelyksi.

No niin nytkin selvä sepostus päivästäni, miten niin erakko?.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kisoista saadaan paitoja,reppuja ja päärättejä.

Kovat on vielä yöpakkaset Rovaniemelläkin -20 näytti mittari aamuyöstä.
Päivällä kuitenki jo ilma lauhtuu, ei tosin plus asteille.
Eilen kävin hiljalleen hiihtelemässä 19 kilometriä.

Tänään hölkkäilin vähän toistakymppiä, aurinkopaisteisessa -10 asteen kelissä.

Parin kuukauden kuluttua juostaan jo Terwamaratonia Oulussa, ja sitä ennen Lapissakin muutamia maantiekisoja pidetään.
Toivotaan tälle vuodelle tuonne Terwaan hiukan inhimillisempää keliä kun viimevuona.
Joitain kuvia vuoden 2015 Terwa-maratonilta, harjoitteluintoa nostattamaan.

Päivittelen tuota sivuillani olevaa Pohjoisen juoksutapahtumia sivua lähiaikoina, kunhan nämä muut kiireet tästä hellittää.

Huomenna minut onkin kutsuttu tuonne keskusairaalalle hiukan pyöräilemään,
Torstaina alkaa hampaiden paikkaus, sillä ainahan muutama paikka kerkeää kolmen kuukauden lomalla tippua.
Pääsiäisen aikoihin pitänee sen veroilmoituksen kimppuunkin hyökätä.
Kaikenlaista muutakin velvollisuutta on vielä tuossa ruuhkautuneessa työlistassa, ennen kun normaali päiväjärjestykseen pääsee.

Terroristeista en tänään sano sanaakaan.
Mutta reenaillaan, kesän juoksukisoista saadaan lisää tällaisia, päärättejä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Potkupallo muuttaa maailmaa.


Ropsin pallonpotkinta on saanut aikaan sellaisen ilmiön että Rovaniemelläkin on yhtä aikaa sekä kesä että talvi.
Espanjassa ollessa tulee tuota jalkapalloa ihan pakostakin seurattua, se kun on kaikki kaikessa Espanjan tv:n uutis ja urheilulähetyksissä.
Ja täytyy kyllä sanoa, Suomen jalkapalloon verrattuna se taitotaso, on kun pelattaisiin eri peliä.

Aamupäivästä käveleskelin kaupungin suuntaa, vain yksi lenkkeilijä oli liikenteessä ja sekin oli ikäluokkaa 60+, Eiks nuoriso käy aamulenkillä?.

No onhan se ikäluokka 65-69 vuotiaat, runsaslukuisin Suomen väestössä, tähä ryhmään kuuluu noin 377 tuhatta ihmistä.
Jee meitä on eniiten, kuulun siis enemmistöön.

Iltapäivästä yrittelin hiihtämään, flunssa yskitti viellä niin ettei hiihdosta juuri mitään tullut ja väsyttikin.
Että sellainen kotiinpaluu oli taasen tälläkertaa.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

On se ihminen outo eläin.


Aamun kävelylenkin suuntasin tuonne Ounasvaaran hiihtostadionin suunnille.
Siellä jo Napapiirin hiihtojen lähtöaluetta järjesteltiin, kirkkaassa pakkas säässä.

Kävelin pienen lenkin ja palailin stadionille katsomaan onko niitä 100 kilometrin matkalle lähtijöitä jo ilmaantunut.
Olihan niitä, on se tuo ihminen vain kumma otus, lähtee nyt pakkaseen ja kylmään viimaan hiihtämään ja vielä noin pitkää matkaakin.
Ja ne hullut vielä siitä maksavatkin että joku niille ajan ottaa ja ne tulojärjestykseen asettaa.

En kai minä koskaan ole moiseen hullutteluun sortunut.


No tässä kuva satasen lähtijöistä, ei niitä niin hirveesti ollut.

Puolitoistatuntia myöhemmin oli vuorossa 60 kilometrin startti, tässä lähtössä lähtijöitä oli hieman enemmän.



Minulla paleli varpaita ja sormia kävelylenkilläkin, joten ei tässä vielä kevät kovin pitkällä ole. Valoa kyllä on, kun lumikin on puhtaan valkoista täytyy ihan silmiä siristellä kun aurinkolasit jäivät matkasta.

Päivällä katselin naisten ampumahiihtoa, oli taasen jännä kisa.
On se tuo Kaisa vain kova urheilija.

Tähän vielä lisään kuvan Alicanten lentoasemasta, kun se jotenkin vielä tuo Espanja mielessä pyörii.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Flunssankourissa.

Mistä pirusta se tuo Janna tietää minun asioista?.



Taas kävi niinkuin lähes aina, pitemmän lennon jälkeen iskee flunssa.
Kai se vastustuskyky viruksia vastaan ei ole paras mahdollinen, koska se tuppaa jonkinlainen flunssa tulemaan lentojen jälkeen.
Viruksiahan kyllä tarjolla on, kun reilut 300 ihmistä on tungettuna pieneen putkenpätkään, ja osittain sama ilma kiertää tuntien ajan, eikä siitä mitään viruksia saada poistettua.
Pitäisi vain se oma terveys ja vastustuskyky olla parempi, niin näiltäkin harmeilta säästyisi.

Yöllä kun ei oikei nukkuminenkaan onnistunut, lueskelin tilastokeskuksen Suomi lukuina pientä tilastokirjaa, jonka tilastokeskus oli minulle lähettänyt korvaukseksi kyselytutkimukseen osallistumisesta.

Tässäpä muutama tilastokäyrä, jotta kiinnostus heräisi vierailulle tilastokeskuksen sivuille, tilastot ovat mielenkiintoista luettavaa.
Monesti ne oikovat musta tuntuu käsityksiäkin.



Lähdetään liikkeelle elinajan odotteesta.



Tästä tilastosta taasen näkee sen, kuinka vähemmän koulutetun ansiotasot ovat huipussaan noin 35 vuoden iässä, lähtien siitä hitaaseen laskuun.
Enemmän koulutusta saaneet puolestaan aloittavat työelämän paljon myöhemmin, ja ansiotaso senkun nousee iän ja dementian lisääntymisestä huolimatta.



Valtion tulot ja menot, menot kasvavat kokoajan jyrkkenevällä käyrällä, tulopuolella jyrkkä pudotus menoja pienemmiksi 2008 kohdalla??.
Kenen on syy, ja mikä on seuraus?.



Eläkkeen suuruus, eniten eläkkeensaajista sijoittuu ryhmään 1100 - 1399 euron kuukausieläkettä saaviin.
Lähes yhtäsuuri ryhmä joutuu tulemaan toimeen 800 - 1099 euron eläkkeellä.
Yli 2000 euron bruttoeläkkeeseen pääsee vain murto-osa elläkkensaajista, olkaa siis onnellisia ja tyytyväisiä elämäänne jotka tähän ryhmään kuulutte, te olette elittiä.

Kävin kaupassa, kassalla sain seurata tapahtumaa joka vain vahvisti asiaa että olen Irwin Goodmanin kanssa samaa mieltä, (vaikka sitä ei edes Irwininkään sanoa meinattu antaa).

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Loppuyhteenveto.


Ostetaan, ostetaan, ostetaan...
Halutaan ostaa, syänidi ja arseniikkikapseleita, järeäkalberinen käsiase ja rasvattua köyttä..

Ei sillä joka Suomeen on vakituisen majapaikkansa perustanut ole ihan kaikki inkkarit tiibissä.
Tämäntyylisiä ajatuksia päässäni tällähetkellä velloo.
Se on tämä reissu tätä vaille valmis.
Jos tekisi reissusta pientä yhteenvetoa, lähiinnä juoksun ja kunnon osalta.

Tähän reilun kolmenkuukauden jaksoon tuli juoksukilometrejä 1204
Pyöräilyä 1016 kilometriä
Kilpailuja tuli käytyä 13 kappaletta.

Eihän noita juoksukilometrejä päivääkohden tullut kun vajaa 13
Pyöräilyä noin 10 kilometriä päivässä.
Se ei kovin paljon ole mutta ottaen lähtötason, terveydentilan ja sen että ikääkin alkaa olla jo niin paljon että kohta unesko julistaa minut maailmanperintökohteeksi, jotta nykyihmiset voivat käydä katsomassa että tuommoisia ihmiset ennen olivat.

Kotimatka alkaa iltapäivällä ja reilu vuorokaui siinä vierähtää ennen kun kotiportailla olen.
Kotona sitten velvollisuuksia onkin vaikka ja kuinka, veroilmoituksen teossa, sydäntutkimuksisa, hammaslääkärillä ym. kasaantuneissa hommissa on purkamista lähipäiville ihan riittämiin, niin ja työntekokin on aloitettava hetiaikoihin pitemmän loman jälkeen.
Jatkuu.... kun jatkuu......

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Murcian puolikas.

Tänään se sitten tuli juostua tämän reissun viimeinen kisa startti, tuolla Murcian kaupungissa.

Jukka kotikadulla.
Aamulla kyytiä ootellessa oli vielä raittiinoloinen ilma, mutta kisan aikana aurinko lämmitti kaljua aika lämpimästi, eikä tuultakaan ollut juuri yhtään.


Reittikartta, puolikkaalla reitti juostaan kahteen kertaan, muutamia 180 ja 90 asteen käännöksiä reitillä on, mutta mielestäni oikein hyvä kilpareitti.

Oman juoksuni suunnitelin, että lähden 4.05 kilometrivauhdilla, ja tietysti ajatus oli sellainen että lähes koko matkan vauhti pysyisi samana.

Eka vitonen taittui 20:28 eli suunnitelman mukaan.
Seitsämän kilometrin kohdilla tunsin että vauhti hiipuu, eikä juoksu tuntunut kovin rennolta.
Toinen vitonen otti aikaa 20:55, eli vauhti oli tippunut.
Kolmas vitonen meni aikaan 21:04.
Seitsämäntoista kilometrin kohdilla meno alkoi yllättäen tuntua jälleen rennommalta, ja loppumatkasta ohittelinkin aika monta juoksijaa, jotka olivat aikaisemmin minut ohittaneet.
Neljäs vitonen taittui aikaan 20:44
Viimeisen 1.1 km tulin ajassa 4.21, ja loppuajakseni saatiin 1:27:32
Sijoitukseni 60 vuotiaiden nuorukaisten joukossa oli toinen.

Ei nyt aivan niin kun olisin toivonut, mutta viimeviikon uniongelmat ja huono palautuminen Cartagenan puolikaasta, eivät nyt parempaan aikaan siivittäneet.
Tyytyväinen kuitenkin näiden kolmen perättäisen viikon puolikkaisiin olen, en nyt parempaankaan pystynyt.

Tulokset:


Panempa tähän kuvan naisten puolikkaan nopeimmista, aivan vain sen vuoksi kun joskus aikoinaan taivalsin voittajankanssa samaa tahtia koko puolikkaan.
Nykyään Benali Wafiya jättääkin minua kymmenkunta minuttia, semmoista on vanhuus.

Villasen Jukka eli uuno veteli puolikkaan 1.34.30 ollen sarjassa seitsämäs.


Se keltaisena kukkiva puu on kuuleman mimosa, jonka nimeä eilen ihmettelin.

Katotaan tuleeko huomenna tekstiä lisää, vai ei, ja minkälaista.

Niin kuuleman tuo linkki ei välttämättä toimi viellä *älykännyköillä* eikä 'hipaisunäytöillä' , mutta pc kyllä.

No se Garminin mittaama matkakin jäi panematta, jonka yleensä olen näihin juttuihin liittänyt.
Garmin sai matkaa niinkin paljon kun 21.590 km, saattaa nuo 180 asteen käännökset vähän harhauttaa mittaria, luulisin..

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Menee ihan lepäilyksi.


                         Eilisillan auringonlasku kattoterassilta katsottuna.

Tänään en juoksemassa käynyt, vain pienen 30 kilometrin maisemapyöräilyn ajelin päivällä.



Hiljaista maalaistietä oli ilo pyöräillä hitaalla vauhdilla, auringon paistaessa.



Nyt on kukkimisvuorossa tällainen puu, tietäs vain mikä puu, 
Mutta komean keltaisena puu kukkii.

Sunnuntaina menemme Murciaan juoksemaan puolikasta, mutta palaisin vielä tuohon viimeviikonvaihteen Cartagenan juoksuun.



Tässä kuvaa ennen kisastarttia, verryttelyvaiheelta.
Vaikuttas ettää uuno on ottanut tankkauksen ihan tosissaan, pullo molemmissa käsissä, vai onko tuossa toisessa kädessä peräti kaksipulloa?.
Tuonne maahan kun katsoo.....
Olisko menny ihan ylitankkauksenpuolelle?.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kun ei niin ei.

Ei hemmetti tästä tule mitään, kolmeen yöhön yhteensä nukkumista on tullut alle seitsämän tuntia.
Tänään aamulenkiltäni piti jo kävellen tulla pois.


Viimeyönäkin nukkuminen loppui jo ennen kahta ja kun nukkumaan pääsi yhdentoista jälkeen, niin univelka sen kun vain kasvoi.
Niinpä keho onkin niin väsynyt, eikä palautumisesta Cartagenan puolikkaalta ole vielläkään tapahtunut.
Se kävi aamulenkillä juoksu niin raskaaksi että kävelyksi oli pantava, vaikka lenkin alkupuolikin oli tullut ihan etanavauhtia, kuusiminuttia kilometrille!, ja siitäkin sippaa..

Päivällä yritin houkutella unta ihan peittojen alla, mutta turhaan.
Iltapäivästä pienen kävelylenkin kaupungille tein, aallonmurtajan kisuleita katsomaan, mutta niillä oli juuri menossa siesta, enkä niitä sitten enempää viitsinyt häiritä.



                         Muutenvain näkymää kävelyreitin varrelta.

Huomenna, menen lenkille jos muutaman tunnin yöllä saan nukuttua, 
Sen näkee huomenna.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

On ilo nukkua huonosti.

Kyllä on kiva nukkua huonosti, jos toisena vaihtoehtona on edellisen yön tapainen koko yön valvominen.
Ei sitä unta viimeyöllekkään liikoja tullut, ennen kolmea oli yön nukkumiset nukuttu.
Niinpä riittävien kahvistelujen jälkeen ennen kuutta olin jo aamulenkillä, joka jäikin päivän ainoaksi lenkiksi.


Iltapäivästä käveleskelin tuolla merenrantamaisemissa, kun olo oli aika väsynyt ei juoksulenkki jaksanut kiinnostaa.

Tuossa on tämän reissun rintanumeroja, aika monta kisaa sitä on tullut kierreltyä.
Kisojahan täällä on tarjolla mielin määrin joka viikonlopulle, kaikki kisat ovat olleet tässä lähietäisyydellä, kertaakaan ei kisamatka ole ollut edes sataa kilometriä, useimmat kisat onkin olleet alle 40 kilometrin etäisyydellä.
Pohjois Suomessa vielä 200 kilometriäkin kisoihin tuntuu ihan kotikisalta.

Ensi sunnuntaina olisi tuossa Murcian kaupungissa tämän minun reissuni viimeinen kisastartti, Kisassa on jälleen tarkoitus asettua puolimaratonin lähtöviivalle, se on reissun kuudes puolimaraton, muut kilpailumatkat ovat sitten olleet aikalailla 10 kilometrin pinnassa.

Hitaasti mutta varmasti olen kuntotasoani saanut hilattua hiukan paremmaksi kun tänne tullessa, Se näkyy sekä parantuneena kilpailuvauhtina, että lisäntyneinä viikkokilometrimäärinä harjoittelun osalta.
Palautumisessa kilpailusuorituksista on tosin ollut ongelmaa kerrakseen, ja sellaiseen en ole aikaisemmin tottunut.
Palautumisongelmat ilmeisesti liittyvät tuonne pumpun puolelle, koska normaalileposyke ei tahdon palautua kun vasta seuraavana päivänä, ja jonkinverran rytmihäiriötäkin tahtoo kisan jälkeisenä yönä olla.
Mutta näillä edellytyksillä nyt mennään mitkä itsellä on.


Kaikenlaista sitä suurkaupungeissa näkee, kun näin pienen autonkin, kuva on Cartagenan kisareissulla otettu.

Tämä kappale kertookin sitten sen mitä on odotettavissa kun vanhenee.

Ja huomenna ollaankin kaikki taasen päivän vanhempia.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Jos ei nuku, ei voi sanoa nukkuneensa huonosti.

Hyvin valvotun yön jälkeen koittaa aamu, jolloin on vähintään yhtä väsynyt kun illallakin.
Tuo Carttagenan puolikas sai ukkopahan elimistön taasen niin sekaisin, ettei nukkumisesta tullut mitään.
Syke ei laskenut koko yönä normaaliin leposykkeeseni, ja keho oli muutenkin niin väsynyt ettei nukkuminen onnistunut.
Joskus puoliviiden ja puolikuuden välillä kävin tunnin ajan jonkinlaisessa horroksessa, muuten yö kuluikin sängyssä pyörien ja välillä yökahvilla käyden, ja tuli Espanjan hallimestaruuskilpailutkin tv:stä yöllä kateltua.
Semmoiseksi on elämä mennyt, ei ennen puolikkaan juoksu muuta kun ruokahalua lisäs.


Aamusta sitten pyöräilin hiljalleen tuollaisen lenkin.
Muuten onkin päivä kulunut sisätiloissa, pientä muutaman kilometrin iltakävelylenkkiä lukuunottamatta.
Eiköhän se ensiyönä jo unikin maita, niin huomenna voisikin juoksulenkillekkin yritellä
Seuraavana sunnuntaina on tarkoitus taasen asettua lähtöviivalle, Mursian puolimaratonilla.


                         Siinä maaliintuloni Cartagenan puolikkaalta.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Tuulinen Cartagenan juoksu.

Tänään oli vuorossa Cartagenan Media Maraton.
Kisareittissä ei sinäänsä ole moittimista, mutta taasen tuuli oli turhan kova.
Oma kestävyyskuntoni ei ole niin hyvä, että jaksaisin puolikkaan kisan painaa kunnon kisapuristuksella loppuun asti.
Vauhti tuppaa hiipumaan jos 15-17 kilometrin jälkeen tulee vastatuuli osuus tai ylämääkeä, mutta on juoksukunto kokoajan kuitenkin nousevalla suunnalla ollut.
Päivän aikani oli 1:27:15 ja kuusvitosten voitto.

Reitti kiertelee kahtena kierroksena kaupungin alueella ja maaliin juostaan urheilukentälle, jossa on aina kovasti kaikenlaista toimintaa kisan aikana.



Reittikartta: Tuossa Garminin käyrässä näkyy kun keskikaupungin kävelykaduilla, korkeiden rakennusten keskellä sateliitit ovat olleet vähän katveessa, on niin mutkaista menoa eri kierroksilla.



Täällä lähes poikkeuksetta kisapaikalla on tarjolla hierontaa, tietysti kuuluen osanottomaksun hintaan.



Ruokaakin juoksijoille olisi tarjolla, mutta paella ei vielä ollut aivan valmista emmekä tälläkertaa jääneet ruokailua odotamaan.



Mutta aina yhet järjestäjän tarjoaamat kisaoluet joutaa ottamaan, tai kahet, no kolmet, tai en minä tiiä.



Cartagenan kaupungin katujenvarsillakin appelsiinipuut ovat täynnä hedelmiä.



'Tummat' on kovia juoksemaan, vai onko se uuno tuossa kakkospallilla.



Täässä kisassa oli hauska palkintojenjakosysteemi, saman sarjan nais ja miespuoliset kutsuttin palkintopallille yhtäaikaa.
Täällä Espanjassa vanhemmissa ikäluokissa on usein juoksemassa vain muutama naispuolinen juoksija.

Nivalan Petri on parantanut juoksujaan joka kisassa, ja tänään siirsi aikarajan alle 1:40
Lyhyemmällä matkalla Visalan Teemu voitti sarjansa, Visalan Petri 6 omassa sarjassaan, samoin kun Mikko Lankikin omassa sarjassaan.

Tuloksia löytyy tästä: 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Hämäränrajamailla vai hitaammin.


Hirveästi jaksetaan kirjoitella Sundpyn harjoitustuntimääristä.
Vaikka eihän net mitään niin hurjia ole 1100 tuntia ammattiurheilijalle, sehän tekee vajaan kolmetuntia päivääkohden.

Sitten vedotaan siihen että harjoittelussa ei ole niin paljon tehoja kun esim Suomalaisilla.
Minä en kyllä usko että Sundbyn harjoittelussa ei ole tehoja, ja jos ei ole, miksi pitäisi olla?,
Mies oli viimevuona ylivoimaisesti paras maailmankupin pisteissä, ja sama tahti jatkuu tänävuonakin?.
Suomessa ilakoidaan kun yksi mies on päässyt mailmakupin pisteille, ja naisissa puolestaan yksi kymppikärkeen.

Tiedän, tiedän, moni siellä on jo vetämässä dobing korttia Norjan hiihtourheilun ylle.
Dooppausta on ollut läpi koko urheilun historian, ja tulee olemaan aina, mutta kärynnyt urheilija on käyttänyt, muut ovat puhtaita, tähän meidän on tyydyttävä.

Ei naapurin isäntääkään voi heittää vankilankivityrmään loppuiäksi, vaikka se ajelee parivuotta nuoremmalla ja hintaluokkaa kalliimmalla autolla kun itse, vaikka epäiliskin ettei sillä puhtaat jauhot ole pussissa.

Entiset huippuhiihtäjämmekin ovat kovasti arvostelleet ja vertailleet omiin harjoitusmääriinsä, miksi?
Omat tulokset ja menestys tulikin tehtyä lähinnä kielletyin menetelmin.


Oman kovasti kahvilla doobatun aamulenkkini tein La Matan suunnille auringonnousun aikoihin.
Pituutta lenkille tuli vajaat 13 kilometriä, ja ei kun pannu tulille ja lisää kofeiniä koneeseen.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Joskus on hyvä pysähtyä ajattelemaan.


Kattoollin ajatuksia.

Tällaisen täydellisen lahjattomuuden omaavan ihmisen on hyödynnettävä koko pitkä elämä, että kaiken sen lajattomuuden saa käytettyä.

Siksipä tänäkin aamuna starttasin aamulenkille jo puoli viidenmaissa.

Eilispäivä kului sitten sinisiä ajatuksia ajatellessa kattoterassilla makaillen, 
se ajatusten väri tuli täysin pilvettömästä sinisestä taivaasta.
Kyllä talvi täällä kohtelee ihmistä paljon armeliaammin kun koti Suomessa, 
Pistänkin tähän vertailuksi Rovaniemen kuukausien keskilämpötilat, sademäärineen, ja kuvaan liitettynä Torreviejan kuukausikeskilämpötilat.



Kuten kuvasta näkee vain kesä, heinä ja elokuun lämpötilat ovat jotenkin vertailukelpoisia Torreviejan talvikuukausiin, ja silloinkin Rovaniemellä sattaa moninkertaisesti, eikä niitä aurinko tunteja kannata edes alkaa vertailla.

No sepä siitä säästä.
Saa nähdä tuleeko tälle päivälle minkäänlaista muuta liikuntaa tehtyä kun tuo aamuinen juoksulenkki, oli kyllä jalat niin väsyneet, ja ensiviikonvaihteessa olis taasen puolikkaan kisa Carttagenassa juostavana.

Jäänpä ihmettelemään kuinka päivä tästä jatkkuu, tuskin ainakaan lumitöihin tästä lähden.


Päivä kului kattoterassilla lepäillen, tulihan siinä lukastua uusin Juoksijalehtikin, Täytyy sanoa ettei siinä nykymallin juoksijalehdessä paljoakaan lukemista ole.
Paljon mainosta, muutaman rivin sisältäviä laatikkojuttuja, ja laatikot sijoitettuna harvahkosti, saahan siten sivut nätisti täytettyä, ja paperihan on halpaa.

Pienen kävelylenkin aallonmurtajalla vetelehdin, vanhan miehen on levähdettävä kun väsyttää.
Niin ne minun minimaaliset harjoituskilometri täällä Espanjassa näkee tästä
jos ei ole aikaisemmin huomannut.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Käväisin Elchessä.


Kuvassa Elchen kaupungin vanhanosan katuja, korkeiden rakenusten välissä kapeita katuja, aika hauskanoloisia.

Tänä aamuna sain itseni jo aamuhämärissä juoksulenkille, juoksentelin sellaisen 17 kilometrin kaupunginkatselulenkin.

Asunnolletulon jälkeen tein vähän siivoushommia ja keittelin kaakaot, 
ja ei kun pyöränselkään ja suunta kohden Elcheä.

Kiertelin balmupuistossa vinalope-joen kahtapuolta kulkevia ulkoiluteitä, 
Ne ihan kutsuivat juoksemaan, mutta nyt olin pyöräilemässä.


                Matkalla tuollainenkin este ilmaantui tielle.


Tuollaisen lenkin ajelin, koko reissuun kului aikaa noin 5,5 tuntia, josta pyöräilyaikaa noin 4,5 tuntia ja matkaa tuli Garminin mittariin 85 kilometriä.


     Joen reunan laatoitukset ja betonit oli maalattu värikkäin kuvin.


                           Museo ja museon edessä oleva patsas.


                      Museon edustalla olevia suihkulähteitä.


   Sieltä jostakin rotkossakulkevan joenrannalta katse ylös luotuna.


     Kyllä näillä ulkoilureiteillä kiva olisi juoksulenkkiäkin heittää.

Tässä vain muutamia otoksia päivän näkymistä, ja kuten kuvista huomaa, ilmahan oli aivan mainio retkssää.