maanantai 15. helmikuuta 2016

Kilpajuoksun jälkeinen päivä.

Ei ennen kilpailujen jälkeen ollut suurempia ongelmia, vaan harjoituslenkille oli seuraavana aamuna entistä suurempi into, mutta toisin on nyt.
Nykyään ottaa elimistön päälle tuo kilvanjuoksu, ei viimeyön nukkumisesta taaskaan tullut juuri mitään, eikä tänään jaksanut juoksu tai pyörälenkille edes ajatella lähtevänsä. Semmoinen on vanha ja raihnainen keho.


              Siinnä vielä sarjani palkintojen saajat, palkinnonjakajienkera.

Tänään on ilmat menneet sellaiseksi että muistuttaa erehdyttävästi Suomen ja Rovaniemen viime kesää.
Tänään kävi niin, mies lähti kesäpuserossa kaupunkikävelylle, ja palasi sieltä toppatakissa.

Jospa huominen olisi sitten enemmän normaali päivä, elimistön palautumisen suhteen, ja pääsis juoksulenkillekkin.

Vaikka juostut harjoituskilometrithän ovat aivan turhia, mitä enemmän niitä on sen hitaammin juoksu kulkee.
Itsellänikin aikoinaan kun harjoituskilometrejä oli vain muutamia kymmeniä tuhansia, puolikaskin kulki minutin kovemmalla kilometrivauhdilla, kun nykyään 200 000 harjoituskilometrin lähestyessä.
Heh,, Vai.. mitä..
Vai onko se siinä kun parastaennen päiväys on umpeutunut jo yli kolmekymmentä vuotta sitten?
Eikä viimeisen käyttöpäivän päiväykseenkään ole enää pitkiä aikoja, 
Sitten kelpaakin vain eläinten rehuksi.
Ja madot kiittää..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti