keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Lukusuositus.

Olen viimepäivinä lueskellut Erkki Vettenniemen kirjaa Suomalaisen kestävyysjuoksun historia.
Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 1906
On meillä paljon menestyjiä ollut, vaikka nykyään siinä lajissa aika lama aikaa vietetäänkin.
Kirjassa käsitellään menestyksen lisäksi niin ammattilaisuus, doopping, verimanipoloinnit, valmennusmenetelmät kun muutkin ajan ilmiöt.

Näin juoksumiehelle tosi mielenkiintoista luettavaa, paljon tuli kertausta menestyjiin joita ei aina muistakkaan.

Omat liikkumiset tahtovat olla aika vastenmielisiä, hyvin keksii syitä liikunnan välttämiseksi. 
Kuntosalilla olen nyt kuitenkin yrittänyt päivittäin käydä.

Nythän ulkona on jo aivan talvinen keli, luonnonlumineen kaikkineen, pitäisi saada tuo hiihto päivittäiseen ohjelmaan, nyt olen vasta pari kympin lenkkiä hiihtänyt.

3 kommenttia:

  1. Oli manipulointia tai ei, niin ennen sentään uskallettiin olla kuuntelematta kaiken maailman "asiantuntijoita", ja sen sijaan mentiin omaa polkua eteenpäin harjoittelussa. Nykyään valmentaja on urheilijalle laki, sen sijaan että urheilija osaisi itse vetää sen todellisen rajan ja kestää väsymystäkin välillä, sen sijaan että soittaa valmentajalle joka kertoo kuinka nyt olet varmastikin aika väsynyt, eikä sinun kannata tehdä kovaa harjoitusta.

    Vain urheilija tuntee oman kroppansa ja lopulta kehittyy tai ei. Jos ei uskalla, ei saavuta koskaan mitään. He jotka eivät uskalla, jäävät korkeintaan kansalliselle tasolle.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä tuttua laulua, heti jos joku tekee vähän tulosta tai harjoittelee hiukankaan enemmän suuri muka asiantuntijoiden joukko on varoittelemassa ettei vain liikaa harjoittele ja täytyy muistaa levätä, noin nuorena ei pitäisi sitä eikä tätä...jne..
    Mutta totuus on että vain harjoittelemalla tuloksia tehdään,
    Ja jos ei haluaa jäädä keskinkertaisuudeksi täytyy myös riskejä ottaa.

    VastaaPoista
  3. Kilpailu on niin kovaa maailmalla että varmin tie on opiskella ammatti ja mennä töihin, jos siis on tarjolla oman alan töitä. Voin sanoa nyt kahden yliopiston maisteriopinnoissa vietetyn vuoden jälkeen että kannatti kyllä hakea. Kaikki se kova työ tuottaa tulosta, vaikken ole uutta työtä ihan vielä löytänytkään.

    Sama urheilussakin, ei saa yhtään mitään tuloksia jos ei joka päivä jaksa lähteä ulos, vaikka olisi mikä ilma. Opiskelussa motivaatio tarkoittaa 6-8 tunnin päivittäistä lukemista. Ei välipäiviä.

    VastaaPoista