Vuotta 2014 on jäljellä enää viikon verran, on aika tarkastella vuoden kisailut.
Kilpailuja tulee 21 kappaletta, kun vuoden viimeisenä iltana vielä Crevilentessä starttaan kympille.
Aika hyvin kilpaurheilun lopettaneelle hemmolle.
Täytyy todeta ettei minulla ole urheilun vaatimaa luonteenlujuutta.
Vuoden 2012 lopulla päätin lopetta kilpailemisen, kun lääkärini niin suositteli.
Viimeiseksi kisaksi piti jäädä Huippukymppi Syötteellä.
No niin 2013 Suomessa hölkkäilin vain neljä kisaa, jossa vain yhdessä juoksu meni ihan täysillä yrittämiseksi, Espanjassa hölkkäilin kyllä useitakin tapahtumia, ja muutamia ihan parastani yrittäen.
Tämä vuosihan onkin sitten ollut paluu ihan kilpajuoksijaksi.
Vain muutamassa kisassa olon tunnuttua huonommalta, olen hölkkäillyt,
mutta niissäkin se juoksu on jossain vaiheessa ryöstäytynyt sijoitusten tavoitteluksi.
Että se siitä kisailun lopettamisesta, ko ei pysty se on vain niin mukavaa.
Näin joulunpyhien ratoksi panen tähän mielenkiintoisen linkin.
Listalta löytyy nimiä joiden en muistanutkaan kuuluvan puolentunnin alittajien kerhoon.
Oma aamun lenkkini käynnistyi kävellen La Matan rantaan, josta juosten suolajärven luontopolulle ja radanpohjan kautta urheilukentän ohi kotia,
19 kilometriä tuli juostuksi matkaksi, joka saakin jäädä päivän ainoaksi lenkiksi.
Pikkuisen kävi huvittamaan, miten oikeassa oli vuonna 2012, kun sanoin kommenteissa silloin aikoinaan, että on semmoinen kutina että vielä ollaan samalla lähtöviivalla, vaikka Espanjan maalla. T. Telkkari
VastaaPoistaJoo mielessä oli silloin, täytyy hyväksyä tilanne ja olla tapahtumissa mukana korkeintaan hitaasti hölkkäillen, ja katsomon puolella.
VastaaPoistaMutta minkäs lunnolleen voi, olen aina ollut hyvin kilpailuhenkinen.
Ja aikani tilannettani pohtien, tulin ajatukseen ei elämän pituus vaan sen milekkyys on tavoiteltavia ominaisuuksia.
Eihän se tietysti tossu liiku niin kuun olisi mahdollista terveenä, mutta hyvä näinkin.