keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Sydän ja urheilu.

Tänään tuli juostua yksi lenkki, jolle pituutta tuli 20 kilometriä, juoksu suuntautui tuonne La Matan rantahietikolle.

Lenkillä tuli ajateltua kuinka usein käytämme vääriä ilmaisuja.
Esimerkiksi ikänsä kilpajuoksua harrastanut veteraanijuoksija voi kertoa tekevänsä vauhtikestävyyttä kohottavaa harjoitusta.
Eihän se  vauhtikestävyys enää parane, ei se pysy edes ennallaan.
Kyseessähän on vauhtikestävyyden huonontumista hidastava harjoitus.

No niin . Eihän nimi miestä pahenna.
Mutta vanheneminen, se on luopumisen aikaa, vähän kerrallaan kaikki käy vaikeammaksi, ja monista tekemisistä täytyy luopua, tai tavotteet laskea hyvinkin alas, eteenkin terveydellisten seikkojen tullessa kuvaan mukaan.

Niin tässäyhdeydessä täytyy tietenkin puhua sydämestä, kun se on nykyään niin itseäni koskettava aihe.

Nuorilla ja kuntoilun aloittavilla sydän vahvistuu parhaiten matalatehoisilla harjoituksilla.
Aluksi matalatehoista tilaavuustyötä tekevä sydänmmen kammio kasvaa eteenkin pituussuunnassa ja sydänlihas säilyttää venyvyytensä. Tällöin niinsanottu iskutilavuus kasvaa, tämä näkyy sykkeiden laskuna samassa juoksuvauhdissa samoin kun leposykkeessä.
Esim. painonnostossa sydän joutuu työskentelemään tehopainoitteisesti, eikä lihasten auttavaa veren takaisin virtausta ole käytössä, ja sydänlihas kasvaa paksuutta.
 Päinvastoin kun matalatehoisessa kestävyysjuoksussa sydämmen iskutilavuus pienenee. Eikä tällaiseen sydämeen myöhemminkään saa enää tilavuutta kasvatettua.
Myöskin kestävyysjuoksijan sydänlihas kasvaa paksuutta, ja pitkään kovaa harjoittelua tehnyt juoksijakin tarvitsee aina kovenevia harjoituksia, niin tilavuuden kun sydänlihaksen voimakuuden kasvattamiseksi.

Tämä kirjoitushan oli aivan normaalin ihmisen fysiologian ja kehityksen kertaukseksi.
Harjoittelussakin on aikansa koska on mitäkin tehtävä, ja miten harjoitusvuosien edetessä harjoittelua on muutettava.
Ei kannata yrittää nousta perse edellä puuhun, se onnistuu usein aika huonosti.

Usein kuulle hölkäilyn vasta aloittaneiden suusta aika outoja mielipiteitä, puhutaan esimerkiksi "roskakilometreistä" ?
Ei harjoittelussa ole roskakilometrejä, kaikkilla juostuilla kilometreillä on omat vaikutuksensa.
Usein kuulee myös, "En tälläviikolla kerinnyt juosta paljoa niin jätin pois kaikki hitaammat juoksut, ja juoksin vain ne koviimmat harjoitukset".
Huippu maratoonareiden ohjelmissakin on kovien ja keveimpien juoksujen suhde yleensä 20%-80% tai kovia harjoituksia on tätäkin vähemmän.
Miten harrastelija voi kuvitella kääntävänsä nämä prosentitluvut jopa toisin päin?.

No niin tuli turhan pitkästi taasen tuota pohdintaa.
Lisään viellä tähän oman pumppuni olevan tilavuudeltaan hiukan isompi kun tämänkokoisella miehellä yleensä, ja seinämän paksuuden hiukan yli 10 mm (kilpakestävyysjuoksijoilla yleensä 10 -13 mm).
No vasen eteinenhän minulla on sairaaloisesti suurentunut, mitraaliläpän runsaan vuotamisen tähden, paine pääsee karkaamaan eteiseen ja keuhkolaskimoon.

Nyt aloitan terveysjuoman valmistuksen, eli kahvinkeittoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti