SM-tiejuoksut Vierumäellä. *Tulokset:*
Vain Hemminkin tytöt puolustivat Lappilaisten juoksumainetta.
Heikoksi on kiinnostus Lappilaisten urheilijoiden osalta kilpailuun käynyt.
Mielestäni täälläkin löytyisi niin aikuisiin kun nuortenkin sarjoihin juoksijoita,
joiden olisi hyvä käydä mittaamassa kevään juoksukuntoa.
Vai keskityvätkö kaikki vain juoksemaan kylähölkkiä joissa voiton saanti on helpompaa.
Vai onko kaikki jo tässävaiheessa vuotta 'telakalla' vammojen tai ylirasituksen vuoksi.
Toivottavasti kuitenkin SM-maastot toukokuussa saavat enemmän kiinnostusta.
Niin Jussi Utriainen voittoon ja Annemari Sandel kakkonen, kertoo sekin jotain kun jo uransa päättäneet juoksijat kolkuttelevat kärkisijoja.
Vaikkakin hatunnoston arvoisia juoksijoita molemmat, ennen ja vielläkin.
Omaa köpöttelyä aamusella 15 kilometriä, siinäpä se.
Eikä tullu TV:ssä, ei ees urheiluruudussa mitään mainintaa SM-juoksuista, mutta ootappa ku alkaa jääkiekko niin ei uskalla TV:tä avata ku joka tuutista huudetaan...
VastaaPoistaKaikki varman yrittävät juosta 250km viikkotahtia. Sitten ollaan hajalla. Ei ymmärretä kuunnella oman kehon singaaleja. Onneksi Formuloissa menee sen varran paremmin, että päästään lähtöviivalle asti.
VastaaPoistaJoo jos lajissa pallo ei ole mukana ei TV urheilulähetyksissä uutiskynnys ylity.
VastaaPoistaTuskin nykyään kukaan suomalaisurheilija 250 kilometrin viikkotahteihin yltää...
Se Suomalaisten jatkuva sairastelu ja ylirasitustilat, tällähetkelläkin puolet porukasta on jonkun vamman takia sivussa.
Luulen syyn tähän johtuvan jostakin muusta kun liiaalisesta harjoittelusta,
Harjoitusten rytmitys, peruskuntoharjoittelun kustannuksella lisätään tehoharjoittelua, entä onko ravinto ja lihaksiahuoltava toiminta kohdillaan, vapaa aika lepoa vai muuta koheltamista, unen määrä, yms:
Joskus kun kuuntelee Suomen huipulla olevia ja hölkkätason urheilijoita, tuntuu sama ongelma olevan kummassakin ryhmässä, on kun kakkua yritettäisiin haukata liian suuri pala kerrallaan.
Kehityksessä edetään yleensä pienin askelin vuosittain.
Hölkkämaratoonareiden unelmissakin kuulee usein niitä 15 -20 minutin ensivuoden tulosparannuksia.
Jos juoksua on jo vuosia harrastanut niin 2-4 minutin parannuksetkin on jo hyviä.
7 minutin parannus aikaan maratonilla vaatii jo 10 sekunttia kovemman kilometrivauhdin, ja se on paljo se.
Olen muuten tänään jo bongannut useamman lyhkäsissä juoksu shortseissa lenkkeilleen.
Niin se on
VastaaPoistaHaaveilin aina jopa puolentunnin aikaparannuksista
Vei viisivuotta parantaa maratonaika 3.40 stä 3.20 neen.
Kesän tavoite on optimistinen 3.10
Länsimainen hyvinvointiyhteiskunta ja kestävyysharjoittelu ei ole paras yhdistelmä. Suomessa ei vaan osata luoda tarvittavan kovaa pohjakuntoa harjoittelemalla. Ehkä yksittäisiä onnistumisia on tapahtunut. Se tutkimus, jossa todettiin, että kestävyyskunto on heikentynyt 5 % per vuosikymmen 1960-luvulta lähtien lienee aika totuudenmukainen. Se tarkoittanee sitä, että pohjakunnonluonnin täytyy olla huolellisempaa ja kovia harjoituksia pitää tehdä erityistä harkintaa käyttäen.
VastaaPoistaEräs tuttavani kutsuu nykyaikaa "hyssyttelyaikakaudeksi" tarkoittaen sillä kaikenlaista varottelua, milloin mikäkin tekeminen tai syöminen, istuminen, tai jokin on väärin ja sitä on vältettävä.
VastaaPoistaSama se on urheilussakin, ei mitään saa tehdä liian nuorena, pitää varoa ettei vain rasitu, ennen kaikkea pitää panostaa palautumiseen, vaikka ei mitään olisi tehnytkään.
Suomessa usein kun joku saavuttaa tietyn tason lisätään kovien harjoitusten määrää ja kovuutta.
Ja jotta urheilija jaksaisi tehdä tätä uutta ohjelmaa, vähennetään kestävyysharjoittelupuolelta harjoituksia.
Ei tällä menetelmälä ole kovin pitkät jäljet, pian ylikuntopeikko vaanii jo puskissa, menetetyn peruskuntopohjan takia.