sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lontoon maratonia seuraillessa.

Aamupäivän 18 kilometrin juoksulenkin jälkeen olikin vuorossa päivän kohokohta, Lontoon maratonin seuranta.
Lähetystä piti seurailla netin välityksellä, kun minulla ei mitään maksullisia kanavia TV:ssä ole.
No muuten hyvinhän se niinkin onnistuu, paitsi että muutamat pakkomainokset täytyy katsoa.
Lisäksi nuo Engelsmannit niiden mailiensa kanssa, pitää kokoajan olla laskemassa mitä vauhtia nyt mennään.
Per ärkele että pitää olla joillekkin vaikeaa siirtyä metrijärjestelmiin.

Juoksuissa musta näytti olevan valttia, ja kokemus maratonin juoksemisesta arvossaan.
Naisten sarjassa Dibaba sortui alottelijamaiseen mokaan, pudottaen sienen tai oliko se juomapullo, palasi ottamaan sen maasta ja putosi kärkiporukasta saamatta enää Kiplagateja kiinni.

Miehissä maratonia päämatkanaan juoksevat Kenialaiset veivät kärkisijat kovalla kunnollaan ja ammattitaidollaan.

Omat juoksukilometrit tällä viikolla kohosivat kovimmiksi puoleentoistavuoteen.
No kuitenkaan ne kilometrit eivät olleet kun 120 luokkaa, kun enhän enää nykyään ole harjoitellut kunhan vähän lenkkeillyt.
Loppuviikosta joka lenkin jälkeen oli rintakipuja, eikä verenpaineissakaan meinannut 105:ä saada ylitettyä, niinpä arvelin että 'nyt on taottava kun rauta on kuumaa', mutta ei se vielä lähdön aika ollutkaan, olo on normalisoitunut aika nykytilanteen normaaliksi.

Noiden läppävuotojen myötä tuo verenpaineen yläpaine on tippunut, kun se aikaisemmin oli jotain 135 luokkaa, on se nykyään 115 luokkaa, 
eihän se vuotava pumppu paineita saa aikaan.
Mitenhän ne käyttäytyy rasituksessa, siitä minulla ei mittaustuloksia ole.

Mutta tuosta maratonista se on ehdottomasti maailmantasolla kovin ja tasokkain juoksumatka.
Miehissä on jo tänävuonnakin yli 70 juossut alle 2.10
Viimevuona 2.15 rajan alitti yli 500 juoksijaa.
Naistten puolella tänävuona on jo parikymmentä 2.25 alitusta.

Ja meillä Suomessa ei koskaan aikaisemmin ole kirjoitettu ja luennoitu niin paljon levon merkityksestä kun nykyään.
Tosin koskaan ei myöskään Suomen juoksutaso ole ollut niin kaukana maailman tasosta kun nykyään.
Olisikohan Suomessakin syytä alkaa harjoittelemaan??
Tuleehan aakkosissakin H (harjoittelu) ennen L:ää (lepo).

Naisten puolella jotain pientä piristymistä on näkyvissä, 
mutta kuitenkin aikaero mailman kärkeen on yli 20 minuttia, matkassa se tekee noin 6 kilometriä!.  Joten parantamisenvaraa ja paljon sielläkin on.

3 kommenttia:

  1. Hei velipoika, jos on rintakipuja juoksuja EI LISÄTÄ, vaan jätetään väliin. Täällä Näsijärvestäkin lähtivät jäät, Pyhärvestä jo aikaa sitten. Haravoin lauantaina, kun oli kaunis auringonpaiste ja lämmintä. Joogannut olen ahkerasti. Henri ja Pauliina ottivat noutajan pennun, olen sitä käynyt välillä hoitamassa. Aivan ihana luppakorva, nyt kai 11 viikkoinen. Kohta voi rokottaa. Kun yritin mennä sen kans lenkille, se vain puri narua ja tyytyi kotipihaansa. Vähän kun kasvaa, saamme varmasti hoitaakkin sitä, nuorten matkustellessa yms. On se mukavaa. Varasitko jo ensi talven matkoja? Halaus ja terveiset täältä. tv. siskolikka.

    VastaaPoista
  2. Niin no jaa....
    EI mulla ole tapana varata matkoja kovin paljon aikaisemmin, kun ei sitä koskaan tiedä terveydestä ym. asioista kovin pitkälle eteenpäin.
    Ja se seuraava kontrollitutkimusaikakin pitänee katsoa koska se on.
    Mutta jossainvaiheessa tietysti talvea on mentävä lyhentämään.
    Ei täällä muuten jaksa.

    VastaaPoista
  3. Jep...siskolle terveisii meilt kaikilt ja terveitä kilsoja siulle!

    VastaaPoista