keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ei ole oikein hiihtokelejä.

Ompa omituista helmikuuta, ei ole pakkasia nytkin on ollut useita päiviä plussalla parhaillaan yli viidenkin asteen.
Sehän tässä on vain ikävää kun jalkakäytävät ja pyörätiet ovat hengenvaarallisen liukkaat, kun nykyisin siinä hiekotuksessakin säästetään.
Olenkin omat liikunnat suorittanutkin kuntosalilla, laitteissa rimpuillen ja pari kolme kertaa viikossa jopa juoksumatollekkin eksynyen.

Tuota nettiyhteyttä olen myös yritellyt parantaa, pelaahan se nyt ajoittain ihan hyvinkin, mutta kyllä siinä vaihtelua on riippuen ajankohdasta koska netissä surffailee.
Hommasin tuohon mokkulayhteyteeni uuden mokkulan, tai siis mokkula reititin yhdistelmän.
Se kyllä nosti toimintavarmuutta huomattavasti pienikokoiseen nettitikkuun verrattuna.
Lisäksi hommasin vielä ulkoantennin, sellaisen ristipolarisaatio mallia olevan, kaiken varalta jos joskus G 4 yhteydet paranee ja niitä aikoo kokeilla, ei mene antenni uusiksi.


Tällaisiin nopeuksiin olen yhdistelmällä päässyt G 3 DNA yhdeytellä.


Ehkä se olisi viisaampi ollut laittaa kiinteä kaapeliyhteys, ja hommata brepait liittymä silloinkun nettiä muualla olisi tarvinnut, mutta näin nyt.

Mutta nyt täytyy palata työn pariin.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Urheilun merkeissä on penkkiä kulutettu.

Tänään minulla oli urheilupäivä, eli siis penkkiurheilupäivä.
Aamulla katselin olympialaisten viimeistä hiihtomatkaa, 50 kilometrin hiihtoa.
Kyllähän se viisikymppinen luistelemalla yhdeislähdöllä on menettänyt kuninkuusmatkan arvonsa, nytkin laturetkeiltiin 48 kilometriin asti.
Mukana siinä vaiheessa oli viellä lähes 30 hiihtäjää, ja näinhän ei olisi jos tosissaan hiihdettäisiin.

Yhteenvetona Shotsin kisoihin voi olla aivan tyytyväinen, plussapuolelle asettaisin miesten hiihdon sieltä en todellakaan mitallia odottanut.
Iivo Niskanen osoitti kauttalinjan olevansa kovan tason menijä, ja Sami Jauhojärvi oli kyllä olympia mitallin ansainnut, on ollut aina kova taistelija viesteissä ja pitkään arvokisa edustajana.
Naisilta odotinkin mitalleja sekä viestistä että pari sprintistä, lautailijoiden uskoin pystyvän kahteen mitalliin, mutta kiekkoilijat yllättivät kyllä minut mitallilaan.

Niin sekosin aiheesta, hiihtokisojen seurannan jälkeen lähdin seuraamaan yleisurheilun halli SM-kisoja urheiluopistolle, siellähän se loppupäivä vierähtikin.
Muutama mitalli tuli Lappiinkin. Tulokset:


Rovaniemeläisiä oli myös "pitemmälläkin lenkillä".

Omista liikunnoista en nyt viitsi puhuakkaan, viimeisen kuukauden aikana juostut kilometrit jäävät alle toisten päiväsaldon,, huh huijaa...

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Tulee stressiä siitä kun minulla ei ole stressiä.

Terssiä pukka, vai mistä johtuu ettei tänäyönä uni onnistu huonostikkaan.
No voihan sitä vaikka surffailla netissä, onhan se näin yöllä huomattavasti nopeampaa.

Tosin nuokin tulokset on saavutettu erikoisin mokkula virityksin, se on ihan taidelaji tuo virittely.
Niin ja viikonloppuisin ei tuolla dna:n mokkulayhdeydellä oikeastaan tee yhtään mitään, on se niin hidasta.. 
No ei se sen nopeampaa ollut Soneran mokkulayhdeydelläkään.
Olenkin seuraavaksi päättänyt kokeilla ihan ulko antennia, 
ja peräti kaupallista versiota, 
enkä omia keksintöjäni.
Se on tuo asuntoni tuossa Ounasvaaran laidassa vähän haasteellinen paikka mokkulayhteyksille.

Netissä seikkaillessani tutustuin esim: näihin syöpätilasto sivuihin.
Putkimiehet näyttävät olevan Mesoteliooman sairastavuudessa ja kuolemissa aivan omilla lukemillaan.
Tuli vain mieleen kun on noissa putkihommissa aikoinaan asbestieristyksiä tullut paljon itselläkin purettua.

Urheilupuolella liikunta on ollut lähinnä kuntosalin varassa.
Tänään tosin tuli hiihdeltyä 30 kilometrin lenkkikin, sen kuntosalituntinin lisäksi.

Garminin korjaus näyttää onnistuneen hyvin, ensimmäisellä latauksella akun varaustilan heikkoudesta ilmoitus tuli vasta lähes 7 tunnin käytön jälkeen, jonka jälkeen lenkkini kesti vielä yli puolituntia, ja virtaa piisasi kyllä loppuun asti.

Joisko vielä yökahvit ja yrittelisi sitten lepuutella koipia vaikka makuuasennossa, olisihan se kiva jos siinä vaikka unikin tulisi.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Mistä kello tietää.

Kun ei tuota ulkoliikuntaa saa aikaiseksi, että saisi testattua tuon forerunnerin akunkeston yhdellä latauksella, paneudunkin nyt tarkastelemaan mistä se kello tietää olinpaikkansa.
Aikaisemmin viimekesänä kerroinkin GPS mittareiden harharetkistä, ( 1.  *  2. ) yleisellätasolla ja omalla Garminillani.

GPS paikannus on Yhdysvaltojen puolustusministeriön kehittämä paikannusjärjestelmä.
Noin 20 000 kilometrin korkeudella kiertää maata yli 800 toimivaa sateliittia, joista 24 on Yhdysvaltain omistamia paikannusjärjestelmällä varustettuja sateliitteja.
Näistä vähintään kuusi on jatkuvasti näkyvissä horisontin yläpuolella.
Toimivan yhteyden muodostamiseksi vähintään neljä sateliittia on oltava vastaanottimen saatavilla, jotta paikan ja korkeuden mittaus olisi luotettavaa.

Vuonna 2002 Yhdysvallat vapautti 1572,42 MHz:n taajuuden häirinnästä kaikkien saataville, jonka jälkeen erinlaisten paikannuslaitteiden kehitys pääsi vauhtiin.
Yhdysvallat on pitänyt 1227,60 MHz:n taajuuden itsellään sotilaskäytössä, näitä molempia taajuuksia käyttämällä päästäisiin huomattavasti tarkempaan paikannukseen.

GPS singnaali sisältää tiedon sateliitin kordinaateista (missä sateliitin tulisi olla tiettynä hetkenä), ja päivämäärä ja aikatiedon.
Mitä useamman sateliitin tieto on saatavilla sen tarkempi paikannus on.

GPS singnaalin vahvuuteen ja luotettavuuteen vaikuttaa ilmakehän ionosfääri ja troposfääri, sekä sateliitin radan määritys ja kellon virhe.
Sateliitin lähettämä singnaali taittuu siirtyesään avaaruuden tyhjyydestä tiheämpään aineeseen.
Näihin virheisiin on tehty korjausmalleja mutta koska mm. ilman kosteus aiheuttaa muutosta virhettä ei täysin voida korjata.

Coloradossa sijaitseva GPS valvonnan keskusasema tarkkailee sateliitin kiertoratoja ja kellon poikkeaamaa, laskien tarvittaessa korjauspäivityksen.

Lisäksi mittausta häiritsevät vastanottimen laitteen virheet, monitie heijastuksineen.
Monitieheijastuma voi jopa vahvistaa singnaalia, mutta yleensä tarkkuus voi huonota useita kymmeniä metrejä.
Noin kahden metrin häiriötä aiheutaa vastaanottimessa elektroniikassa syntyvä kohina.
Lisäksi laitteessa tehdään huomattava määrä  laskutoimituksia sekunnissa ja pitkien lukujen leikkautuessa tulee myös pieniä virheitä.
Gps vastaanottimien kellot ovat myöskin epätarkempia, kun sateliittien atomikellot, mistä aiheutuu ajastusvirheitä, jotka aiheuttavat noin metrin heittoja paikannukseen.

Sateliittien lentoratoihin tulee myös ratavirheitä.
Kiertoratoihin vaikuttaa mm. auringon vetovoima ja revontulina nähdyt auringotuulet.
Vuorokauden aikana yksittäinen sateliitti saattaa liikkua jopa kilometrin lasketulta radaltaan.
Ratakorjauksia tehdäänkin aika ajoin virheiden minimoimiseksi.
Nykyään laadukkailla paikantimilla tarkuudeksi saadaan noin 10 metrin tarkkuus.

Differetiaalisella GPS tekniikalla, jossa sateliitti paikannetaan kiinteään tunnetussa pisteessä olevaan tukiasemaan, ja gps vastaanotin laitteeseen, ja tästä lasketaan etäisyyden erotus, päästään huomattavasti tarkempaan paikannukseen.

Eli mikään mittausmenetelmä GPS tekniikka näissä urheilukelloissa ja navigaatoreissa ei ole, mutta hyvä ja riittävän tarkka apuväline niin urheiluun kun karttapaikannukseen.
Esimerkiksi koreuspaikannuksessa ilmanpaineeseen perustuva mittaus on selvästi tarkempi kun urheilukellojen piirtämä korkeuskäyrä.
Korkeusmittauksia reitillä voi korjailla, valisemalla esim. korkeimpien ja matalimpien kohtien korkeuksia karttakoordinaateilla joita saa mm. täältä.

No tulipa siitä taasen pitkä ja epäjohdonmukainen kirjoitus, vaikka yritin vain pääperiaateisiin ja virheisiin paneutua.

torstai 6. helmikuuta 2014

Garminin Forerunnerin akun vaihto.

Eipä ole aurinkoa viellä Suomeentulon jälkeen näkynyt, eikä 10 päivän sääennustuskan lupaa kun pilvistä ja lumisadetta, onneksi kuitenkin lämpötila pysyy aivan pikkupakkasissa.
Epäilenkin että Urpilainen on lainannut auringon Kreikkaan,
mutta eipä hätää varmaan on lainalle saanut takuut Kreikkalaisilta "Teitä ei enää koskaan tule häikäisemään" sen takaamme.

Pari hiihtolenkkiä olen saanut tehtyä, kerran juoksulenkin ulkona ja pari mattojuoksua kuntosalilla, jossa olen myös neljänä päivänä rimpuillut kuntosalilaitteissa.
Ei se täällä oikein mikään innosta.

Tänään kuitenkin askartelin, paskartelin Garminin Forerunneriin uuden akun,
kun vanhassa akussa riitti virtaa enä puolentunnin käyttöön, täyteen ladattuna.
Hommahan käynnistyi väkivaltaiseen kellon kuorien avaamiseen puukkoa apunakäyttäen.
Seuraavaksi kohottelin kontaktikiskoja, paremman virrankulun varmistamiseksi.
Vanhasta akusta mittasin kumpi johdoista on +, punainenhan yleensä plus on, mutta aina ei siihenkään voi luottaa, parempi varmistaa kun katua.
Kellon sisus on niin paljon rompetta täynnä että tuskin sinne diodia virhekytkentää estämään on laitettu.
Sen jälkeen ei kun etsimään sopivankokoista akkua, löysin Konika Minoltan kameran akun, jonka ulkomitat sopivat tarkoitukseeni.
Sitten vain tinailemaan johdonpätkät akkuun.
Sen jälkeen tinailin akun johdot kellon johtoihin, ja oikosulun estämiseksi liitoksiin kutistesukat.
Hommahan käyttää näppärästi kun on tällaiset "kellosepän" vehkeet.
Sen jälkeen kellonpuliskot vastakkain ja jännitettään tapahtuuko mitään virtapainiketta painaessa.
Kello käynnistyi, varmistin viellä että latauskin toimii,
Tiedonsiirtopuolta en alkanut kokeilemaan vaan luotin senkin toimivan.
Sitten tulikin homman vaikein vaihe, pitää päättää millä liimalla kellonkuoret liimaa yhteen.
Käyttäisikö pikaliimaa, pitääkö se ja estääkö kosteuden pääsyn kellon sisuuksiin?.
Avatessa ehkä reunoihin tuli pientä epätasaisuutta.
Päädyin sitten Lidlin kaksois komponentti liimaan, saattoi kyllä olla huonokin valinta.
Menikö liimaa liikaa jopa kellon sisällekkin, ja saako kuoria enää irti toisistaan jos tarvetta tulee?
Liimauksen jälkeen 'kötöstin' kuoret tiiviisti toisiaan vasten kuminauhalla, liiman kuivumisen ajaksi.

Nyt kello on latauksessa, huomenna tai siis tänään kokeilen, pelaako laite ja kauanko akku kestää käyttöä yhdellä latauksella.
Hommalle tuli hintaa n.23 euroa.
Hommahan olisi varmaan ollut helpompi kellosepän vehkeillä, mutta vanhalla metallimiehellä työkalut ovat vähän isomman raudan käsittelyyn tarkoitettuja.

Tämmöstä täällä tänään.