tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeistä päivää.

Se on vuosi vähis ja uusi lähellä.


Näin kauniilla auringon-nousulla käynistyi vuoden 2013 viimeinen päivä, Espanjassa La Matan rantamaisemassa.
Meikäläisen katse on vielä suunnattu kohden uusia auringon nousuja.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Päivä kului pyöräillen.

Aamulla hyppäsin pyöränselkään jo heti kello kahdeksan jälkeen.
Ilma oli vielä aika viileä kun suuntasin pyöränkeulan kohden Guardemaria.
Kaupungin ohitettuani käännyin Orihuelaan vievälle tielle.
Aikani tietä poljettuani lähestyin Orihuelaa, ja vuorista piti napata kuva.
Orihuelassa ajelin vanhassakaupungissa, ja tietysti piti jatkaa viellä vuorten juurella olevaa palmupuistotietä aina Mursiaan vievän tien risteykseen asti.
Sitten takaisin Orihuelapuolikkaan lähtö ja maalipuistoon ihmettelemään, sillä tänävuona se tapahtuma ei reissuuni mahdu.
Orihuelan jälkeen ajelin Bigastroon, kävin ruokakaupasta hakemassa retkievästä.
Sitten pyöräilin Camping La Pedreraan syömään ensimmäisen välipalan.
Siinä sitten päätin siirtyä maastopyöräilyyn, ajattelin että kun tuon vuoren yli polkujapitkin pyöräilen pääsen Pedrera järvelle.
Useiden harhaan ajojen jälkeen (umpiperä) ja jyrkkien nousujen joissa jouduin turvautumaan pyörän taluttamiseen, saavuin kanavan varteen jota seuraamalla tielle cv 925 jotapitkin sitten pääsinkin Pedrera järven tielle.
Järvelle päästyä olikin aika nauttia reissun toinen ja ansaittu välipala.
Tänään näytti olevan myös järven täyttöpäivä.
Siitä matka jatkuikin järven reunustamaa tietä Vistabellaan, josta pyöränkeula kotia kohden Los Montesinosin kautta Guardamariin menevälle tielle.

Kotona olin kahden jälkeen, ajoaikaa tuli reilu neljä ja puolituntia, kilometrejä ehkä kahdeksankymmentä tai vähän yli.
Garminista on akku loppu, eikä pyörässä ole mittaria, niin menee arvailuksi.
Ihan hauska päivä kuitenkin.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ajatteluvälineistöni toimii ihan normaalisti.

Demendian avullako Suomen urheilu uuteen nousuun?.
On siitä ainakin apua huonokuntoisuuteen.
Aamulla sain idean, että lähden Guardamarin Mercandonaan kauppaan, ostamaan kahvia ja mehua.
Tällä iällä ja dementtian tasolla jos yksikin idea viikossa tulee on se heti toteutettava, ettei sekin unohdu ja jää toteuttamatta.
Niinpä sitten polkasin kaupalle, kello näytti viittä vaille yhdeksän, ja kauppa oli ihan pimeä, eikä asiakkaitakaan näkynyt odottelemassa kaupan avautumista.
Niinpä polkaisin kaupungin katuja pienoisen lenkin ja saavuin uudelleen kaupalle, nyt viisi yli yhdeksän.
Ja kauppa oli edelleen pimeänä, eikä muista asiakkaista tietoakaan.
Sillon minulla välähti, ja jo toisen kerran saman päivän aikana.
Nythän on sunnuntai ja kauppa on kiinni koko päivän.
Ei muuta kun kotia tyhjin käsin, totesinpa siinä ajellessani että on siitä dementiasta ainakin se hyöty että se lisää harjoituslenkkien määrää.

Tänään juoksimme La Matan rannalla yhteislenkin.
Guardamarissa urheilutalolla pidettiin juomatauko, ja osa porukasta kääntyi tästä takaisin, osa jatkoi majakankiertoon.
Aurinko paistoi mukavasti ja ranta oli hyvin juostavassa kunnossa.

Huomenna pitäisi ajella apteekissa kysymässä saako nitroja ilman reseptiä. (luulis saavan kun on akuutti hätätilanne).
Uuno näet tulee parin päivän päästä, ja kun näkee kuinka 'moutain series 50' on käytössä kulunut, saattaa ottaa pumpusta.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Velttoilua Espanjan auringon alla.

Näin tyyntä oli suolakuljettimien kohdalla olevassa venesatamassa.
Tämä aamu käynistyi jotenkin nahkeasti, aurinko paistoi ja oli aivan tyyni ilma, silti en itseäni saanut liikkeelle.
Puoltapäivää lähestyttäessä lähdin hidastakin hitaammin pyöräilemään kohden Torreviejaa ja siitä sitten Karin luokse, oli tarkoituksemme käydä jossain syömässä.
Ja kävimmehän met, ravintolan annokset oli senverran suuret että niillä kyllä maha täyttyi vähän liikaakin, eikä ollut edes hinnalla pilattu.
Sen jälkeen kävelimme Karin asunnolle, jossa Maija keitti vielä kahvit.
Sitten hiljalleen pyöräilin asunnolleni, mutta maha ilmoitti että on niin täynä ettei lenkille tänään enää haluaa.
Siispä tänään tuli liikunnasta täydellinen vapaapäivä.

Huomenna olin ajatellut pyöräillä lenkkini Almoradin kaupungin kautta, ja katsella samalla siellä juostavaa katumailia, mutta Caffin porukkaa on huomenna yhteislenkillä La Matan rannalla, taidankin liittyä porukkaan juoksulenkille.
Näin meni ihmetellessä tämä lauantaipäivä.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Se meni kallon ajeluksi.

Niinhän siinä kävi että reputin paikallisen Rokki-orkesterin laulukokeessa, 
enkä kitarakauppaakaan mistään löytänyt.
Niinpä jouduin skalpeeraushommiin, Kiinalaisin vehkein (uusi vereetön tekniikka).
Kun täällä ei oikein noita liehulettejä, ilman rokkitaustaa hyvällä katella.

Aamulla juoksentelin sitten tuolla rantamaisemissa puolitoista tuntia, eikä tukka ollut silmillä yhtään.

Välillä istuskelin ja ihmettelin muuten vain, leikitin kissanpentuja majakan luona ja ottelin valokuvi.

Kaikenlainen tällainen kuljailuhan on kuntoilijoille sallittua lenkilläkin.
Tosi urheilijallehan se on suorastaan harjoituslenkin häpäisemistä, 
jos juoksulenkillä turhatakia pysähtelee.


Iltapäivällä käveleskelin kaupungilla, ihan vain kun oli niin kaunis ilma.
Kaikenlaisia patsastelijoitahan rantakadulla oli, euron toivossa.
Voin sanoa ettei se aivan helppo homma ole seisoa täysin liikkumattomana, kun patsas päivät pitkät.
Ei olis minusta moiseen hommaan, tulis selkä kipeeksi.

torstai 26. joulukuuta 2013

Kelejä se pitelee.


Tänään oli aamupäivästä aika kova tuuli, iltapäiväksi senverran tuulikin tyyntyi että voi päiväkahvit juoda terassillakin.
Aamun juoksulenkkinä La Matan rantaa Guardamarin majakalle ja takaisin, pienellä lisälenkillä La Matan kaduilla aikaa kului 2 tuntia juoksua noin 23 kilometriä. Hyvä mie..,

Tulevia hölkkiä / kilpailuja on kaavailtu seuraavasti.
31.12 Crevilentte  10 km
5.1 Callosa de Segura  8 km
12.1 El Campello  6,3 km
19.1 Santa Pola  21,1 km

Siinähän sitä, ainakin tuon Crevilenten kisan otan ihan kevyellä hölkällä 45 - 50 minuttiin.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Se on sitten jouluaatto.

Jouluaaton perinteisen pitkän juoksulenkin korvasin tänään maaseutupyöräilyllä.
Aamusella lähdin pyöräilemään suolajärvienvälistä luontopolkua, 
vailla minkäänlaista suunitelmaa mihin pyöräilisin.
Niinpä käänsin pyöränkeulan kohden Orihuelan kaupungia, kunnes iski ajatus että kierränkin tuon Embessament de la Pedrera järven.
Komeat oli maisemat ja rauhallinen tie ajella.
Järven ympäri reitti näytti olevan pyöräilijöiden suosikkireittejä, sillä näin pyöräilijöitä useita kymmeniä.
Torramendon kylässä pidin pienen tuumaustauon kahvikupin merkeissä baarin ainoana asiakkaana.
Muutama kuva järvimaisemista.





On aika juoda vesipullollinen ennen hyvästijättöä järvialueelle.
Reissuun meni reilu kolme ja puolituntia pysähdyksineen, ajomatkaa ehkä hiukan yli 60 kilometriä.

Sellaista jouluaattoa täällä.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulunaikaa sivuillani vieraileville.

Aspen puolimaratonin rasituksen jälkeen, valvottuna yönä tuli ajateltua kaikenlaista.
Hiukan tilitystä juoksemisestani.
Annoin pahalle pikkusormen.
Elikkä olen täällä juossut osan noista kisoista ihan kilpailumielellä.
Noita lyhempiä eteenkin mäkisillä reiteillä olevia kisoja olen lähinnä hölkkäillyt.
Harjoittelussa, jos sitä nyt siksi voi edes kutsua, en yhtään kovempaa harjoitusta ole tehnyt, enkä tee...
Kovemmassa tehossa lisääntyneen aortanrepeämisen riskin ottamiseen, pitää toki saada 'nautiskella' lappu rinnassa.

Yhdelläkään viikolla ei juoksukilometrit ole yltäneet sataan kilometriin, joten sellaista elämäntapa liikuntaahan se on lähinnä ollut, joskin sitä on tullut ihan kohtuullisesti kun ottaa huomioon pyöräilyt ja päivittäiset kävelylenkit.

Kotimaassa tuskin ensikesänäkään kilpailuissa kiertelen, no ehkä Terwa ja Ruskamaratonin puolikkaat käyn hölkkäilemässä.

Mutta minkäs sille voi, juokseminen on vain niin hauskaa, vaikka todellisuus ja ikä panevatkin kovasti hanttiin.
Onhan juoksuhulluihin kuuluva sydänlääkäri George Sheehankin sanonut ”Tietyt yksilöt ovat syntyneet juoksijoiksi ja kykenevät olemaan onnellisia ainoastaan juostessaan”.
Siksipä voinkin sanoa kuten (M. Groenina) ”En aio lopettaa itseni kiduttamista ennen kun saan selville tuskani syyn”.

Useinhan ihmiset valitsevat harrastuksensa ja lajinsa sen mukaan missä ovat hyviä.
Minä voisin sanoa saaneeni pitempienmatkojen juoksuhalut jo syntymässäni.
Jo aivan pienenä kuuntelin radiosta aina Ruotsi - Suomi maaottelusta kymppitonnin juoksun, ja se oli paha jos Suomalainen hävisi, eteenkin jos aika meni päälle puolen tunnin, ja yleensä meni.
No tosin puolituntia oli silloin maailmanluokan tulos, toisin kun tänä päivänä, ja edelleen Suomalaisen alittamana puolituntia on kova juttu.
Muiden urheilulajien seuraamiseen hiihdon ja raskaansarjan ammattinyrkkeilyn lisäksi ei minulla siihen aikaan kiinnostusta riittänyt.

No minähän olen aina ollut hiukan 'pihalla' normaaliksi katsotusta elämästä, ja usein yritänkin oikoa elämän karikoissa, ja mennä sieltä missä aita on matalin.
Enkä kyllä suostu juoksukisassakaan juoksemaan tasaista keskitietä, vaan 'nuolemaan' sisäkurvit vaikka siellä tie olisikin kaltevampaa ja rosoisempaa.
Mitäpä tätä elämää kovin vakavasti ottamaan, sehän on vain ohi menevä ilmiö.

Toivotankin blogini lukijoille rauhallista ja liikunnallista joulua.
Kuva Torreviejan kirkkopuistosta.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Taas on juostu.

Tänään oli ehkä tämän reissuni lämpimiin päivä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä tuullut yhtään.

Tänään oli myös kisapäivä, juoksin Aspen puolimaratonin.
Reitti oli mäkisempi kun muistinkaan, ja pitkät loivat ylämäet veivät kyllä terävimmän puhdin askeleesta.
Aikani oli 1.31.09 jolla ajalla voitin kuusikymppisten sarjan.

Osallistujille jaettiin t-paitaa, pyyhettä, karttaa, viinirypäleitä, appelsiineja ja tietysti juomiset.
Palkinnoksi sain pytyn lsäksi pullon Cavaa ja repun näiden kotiinkantamiseksi.
Semmonen reissu se.  Tulokset:

Sari Rautanen ja minä päästiin pokaleille.

Kotiin tultua oli kiva viettää kahvitaukoa terassilla auringonpaisteessa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Yö on valvomista varten.

Asiahan on kun Aslakki aniharvoin.
Eli selevä.
Saehan siitä tuli.
Ei ymmärrä mitä sillä heimoveljellä on meikäläistä vasthan.
Lappalaisen Sylyvi luppaa tänne satheita.


Toinen asia mikä on selevä on se, ettei yölä nukuta, nykki olen kahesta asti kupannu ylhälä.

Sanovat että Suomalaiset ovat jäyhää kansaa, aamulenkillä yritin jututtaa tätä Guardemarlaismiestä, mutta ei sekään kyllä kovin puhelias ollu.
Vai eikö ymmärtänyt Suomen kieltä..
**********************************
Kyttäilin tuossa kameran kanssa auringonlaskua, mutta kerkesi kerätä pilviä niin paljon taivaanrantaan, ettei se kuvaamisen arvoinen ollut.
Laitankin tähän paripäivää sitten otetun auringonlaskukuvan, ihan vain itseäni viityttämään.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Ulkoilua oli ohjelmassa tänäänkin.

Tänään aamulenkin aloitinkin vasta auringon noustua, lenkki suuntautui tuonne La Matan rannalle jota juoksin Guardamaariin ja takaisin matkaa tuli noin 15 kilometriä.
Tämän näköistä juoksualustaa tuossa rannalla on tarjolla, kyllä se aina koti Suomen lumitiet voittaa.
Nuo joen ja kastelukanavien laidoilla kulkevat tiet myös suorastaan houkuttelevat juoksemaan.
Mutta elekääppä siellä Suomessa huolestuko, eihän näin hyvissä juoksuolosuhteissa luonne kasva.

Lenkin päälle kahvit ja olikin aika lähteä päivän pyöräilylle, joka tänään suuntautui Marina Oassikseen.
Tulomatkalla piti vielä pysähtyä Guardamarin puistossa syömään kookos suklaa keksejä, kun ajopiirturi näytti tauon paikka, enkä tiedä kuinka tarkka se uuno on tuon uutukaisen taukojen suhteen. 
Pyöräilylenkille tuli pituutta noin maratonin verran.

Kotiin päästyä kahvitauko ja ei kun kävellen käymään Torreviejan keskussa, katuja mittailemassa .
Kävelyä tuli yli neljä tuntia ja kilometrejä varmaan yli kahdenkymmenen.

Nyt tässä vajaan kuukauden täällä olon aikana on painokin tippunut normaaleihin talvi painoihin.
Kotimaassa vähäinen liikunta olikin nostanut painoa yli kuudella kilolla normipainostani.

Ehkä se painon pitäminen tässä lukemissa ei aivan niin paljon liikkumista vaadi kun nyt olen tehnyt, mutta tuo painon pudottaminen on nyt vähän enemmän vaatinut, sillä minähän en syöntiä ala säännöstelemään.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Päivän liikunnat.

Tänä aamuna yöunet loppuivat jo ennen kolmea, join yö kahvit jonka jälkeen yritin josko se uni vielä maittaisi.
Mutta kun ei se tuntunut nukuttavan katselin vähän TV:tä, ja lähdin lenkille kellon näyttäessä vähän yli neljää.
Hiljaista oli kaupungilla siihen aikaan, ei edes yhtään juoksijaa näkynyt.
Saa siinä sitten oottaa menestystä olympialaisissa, jos nukkuminen on harjoittelua tärkeämpää.
Juoksin pari tuntia ehkä noin 23 kilometriä.
Komeita aamulenkkimaisemia, ei tosin tältä aamulta, oli vielä pimeää ja juoksu suuntautui Torreviejan keskustaan, ja aallonmurtajalle.

Palasin kämpille aamukahville, avasin TV:n, ja mitä kummaa oma naamahan ruudusta päljötti.. Paikalliskanavalla näytettiin Torre Pachecon juoksun palkintojen jakoa.
Tunnin päiväunet, ja sitten olikin aika lähteä päivän pyöräilylle, joka tänään suuntautui Los Montesinosin, Sant Miguelin kautta kanavan varteen, 
jossa olikin aika syödä retki eväs.
Sitten Villamartin kautta rantatietä asunnolle. Pyöräilymatkaa tuli ehkä hiukan yli 50 kilometriä

Iltapäivällä kävin vielä Karin ja Maijan luona, siinäpä se sitten päivä elämästä vierähti.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kaunis aurinkoinen päivä käydä hölkällä.

Edellisenä yönä ei tullut nukuttua minuttiakaan, se iltakisa väsytti elimistön niin ettei nukkumaan vain pystynyt.
Toista se oli nuorempana ja terveempänä, ainoastaan maratonin juokseminen voi saada elimistön niin sekaisin ettei kunnon yöunia saanut.
Aamulla kuitenkin menin suunnitelman mukaan hölkkäilemään Bigastroon viidenkilometrinmatkan.
Aikani oli 22.21 sijoitukseni 40 yleisessä sarjassa.
Koviimmat kilpajuoksijat juoksivatkin puolta pitemmän matkan, jossa tulikin Suomeen kaksoisvoitto.
Jarkko Järvenpää jatkoi hienoja juoksujaan, kymppi taittui ihanneolosuhteissa aikaan 29.54
Aki Nummela otti kakkos sijan ajalla 30.51


Meitä Caffilaisia oli tänään kisassa mukana neljä ja kaikki tyydyimme juoksemaan vitosen.

Mutta nyt nukuttaa niin että vedäydyn yöpuulle, sehän tosin tietää sitä että ennen kolmea on noustava kun unta ei pitempään riitä, mutta väliäkö hällä.

Tolokset:

Tälläinen oli tämä lauantai.

Aamulla kävin La Matan rannalla vajaan 5 kilometrin aamulenkin, ei viitsinyt enempää juosta kun illalla on kisa startti.
Päivällä sitten pyöräilin Torreviejan kirkkopuistoon hakemaan numerolappua,
illan kisaa varten. 
Tulihan siinä samalla paita, sukat, reppu ja suolaa, korvaukseksi illan juoksusta.
Loppupäivä kuluikin lähinnä lepäillen.
Kello 17 lähdin bussilla kisapaikalle, pienet verryttelyt, kisajuoksu, palkintojenjaon jälkeen kävelin asunnolleni jonne matkaa kisapaikalta tuli noin seitsämän kilometriä, olisihan busseja toki kulkenut tännekkin päin, mutta otin se vähän niinkuin loppuverryttelyn kannalta.
Kello näytti jo 22.30 kun saavuin asunnolleni.
Siinäpä selostus päiväni vietosta.

Niin sen kisan pituus oli 7,2 km aikani 28.59 ja sijoitukseni 2 sarjassa M-55 v.

Huomenna hölkkäilen vain 5 kilometriä Bigastron kisassa, ei ole tässä kunnossa mitään mahdollisuuksiakaan kovempivauhtiseen juoksuun, vaikka olisihan siellä puolta pitemmällä matkalla ollut sarja minullekkin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Pyräilypäivä 2.

Aamulla ei oikein juoksulenkille lähtö innostanut, päätin lähteä maisemapyöräilylle.
Aluksi pyöräilin Guardemaariin mistä jatkoin Riu Seguran vartta Orihuelan suuntaan.
Joen kahtapuolta menee tasainen soratie, ja juoksijoitakin reitillä näin useita.


No joki nimitys on aika mahtipontista tuollaiselle ojalle.

Sitten saavuinkin Rojalesin kaupunkiin, siellä oli juuri markkinapäivä, kiertelin hiukan aluetta, mm. golfkenttäkin siellä näkyi olevan.


Riu Segura oli kaupungin kohdilla saatu vähän näyttävämmäksi patojärjestelyillä.


Välillä oli tarkkailtava kartalta seuraavaa ajelusuuntaa.
Niinpä seuraavaksi polkaisin Benijofariin, siellähän viime talvena olimme juoksemassakin.


Sen jälkeen ajelin johonkin 'kiusauspaikkaan', no kartasta katsoen paikka oli Ciudat Quesada.
Siellä kävin päivä kahvilla (kaljalla) kahvilla (kaljalla) siis kahvilla, 
siitä ajelin Torreviejaan vievää tietä, jolta käännyin Guardamariin tuovalle tielle, ja sitä kautta takaisin asunnolleni.
Matkaa reissusta tuli jotain ehkä 40 kilometriä, kellon akku jälleen sippasi ennen kotiinpääsyä.

Asunnolla keittelin kahvit, ja ei kun kävellen rantaa Guardamariin kauppaan.
Siellä kohtasin surullisen näyn, kuollut delfiini oli ajautunut rantaan.


Delfiineihin suhtautuu aina niin tunteella, kun olen joskus Gambiajoen suulla saanut uida villi delfiinien kanssa.

Juoksua ei päivälle tullut, mutta tulihan kävelyä ja pyöräilyä.
Ja eihän minun tarvitse enää juoksua varten reenaillakkaan.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Pyöräilypäivä.


Tänään kävin uunon pyörälle näyttämässä Santa Polan kaupunkia.
Uunohan jätti vapaehtoosesti pyöränsä minun käyttöön kun lähti Suomeen,
(ei tarvinnut kun sen verran kättä vääntää seläntaakse että rutinaa kuului).
Ajelin kaupunkilla ja kävin Santa Polan puolikkaan juoksun kääntöpaikalla asti.
Menomatkalla piti tietysti kuvata flamingojakin.


Evääksi otetut kolme mandariiniä oli hyvä syödä sonnin jalan vieressä.


Reissulla pyöräilyä tuli varmaan lähemmäs 70 kilometriä, Garminin patteri loppui jo hieman yli puolentoista tunnin jälkeen, ja laite sammui, joten tarkkaa ajelumatkaani en saanut.

Kotona sitten kahvit ja puolentunnin loikoilu, ja ei kun kävellen käymään Torreviejassa kirkolla saakka.
Joten päivän liikunta saldoksi omin jaloin tuli noin 85 kilometriä.
Jos siitä ei muuta hyötyä ollut niin kuluihan siinä ainakin kaloreita,
tippu tuo painokin normaalilukemiin.

Pilvinen oli päivä ja päivän lämpötila 16 astetta, katotaan mitä huomenna.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Tällaista täällä tänään.

Ei täällä Espanjassakaan tällä hetkellä kaikilla niin hyvin mene.
Tällainen turisti sen oikeastaan näkee lähinnä seuraamalla uutislähetyksiä.

Tälläkin uutistenlukijalla näyttää olevan pulaa kammoista, aina samanlaisena pörröpäänä ilmestyy uutisia lukemaan.
Olenkin päättänyt perustaa kamparahaston.
Kaikki halukkaat voivatkin tallettaa rahaa tililleni, niin ostan sitten niillä kampoja uutisten lukijoille.

Näiden juoksukilpailujenkin osanottomaksuista yleensä lahjoitetaan euro solidaarisuuteen.
Äkkiä se tuntuisi aika mitättömältä avulta, mutta joka viikonvaihde Espanjanmaalla järjestetään kymmenittäin tai jopa sadoittain juoksukilpailuja, ja jos kisassa on keskimäärin 1000 osanottajaa, niin kyllähän niistäkin rahaa kertyy.

Kaikenlaista muutakin solidaarisuus kampanjaa täällä järjestetään.
Itsekkin törmäsin tapahtumaan, jossa kauppaan tullessa jaettiin muovipusseja.
Ajatushan kävi heti että ompas ystävällismielinen kauppias kun sisääntullessa jo muovikassin lahjoittaa.
Ei kuitenkaan tullut sellaista otettua, ja hyvä näin, sillä kassin tarkoitus oli se, että asiakas ottaa siihen tavaraa ja maksaa kassalla, ja kassan jälkeen keräyksen järjestäjät keräävät kassit tavaroineen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen.

No meikäläinenhän asiaa ymmärtämättömänä olisi pistänyt hanttiin ja kovasti kun ruokatavarat yritetään viedä.
Aikamme keräysavustajan kanssa kaupanlattialla painittuamme polisihan minut olisi putkan pahnoille korjannut, ja siellä varmaan olisin vielläkin.

Yleensäkin ottaen näyttää että Espanja aikoo lamastaan selvitä kunnialla, eikä sellaista Kreikan henkeä kansassa näy.

Aamulla kävin juoksulenkin La Matan rantahietikolla, päivällä pyöräilin siellä täällä päämäärättömästi.

   Tällaiselta näytti Guardamarin edustalla tänään aamulla kun aurinko nousi.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Hyvät on kisajärjestelyt Espanjanmaalla.

Media Maraton villa de Torre Pachecon kisajärjestelyistä ei ole kun hyvää sanottavaa, niin kun ei muisstakaan Espanjassa järjestetyistä kisoista.


Kisojen lämmittelyksi paikalliset koululaiset olivat tehneet piirroksia kisasta.


Muun muassa kaikki nämä, ja satamäärin muita kisailijoita, ja katselijat syötettiin ja juotettiin ihan ilmaiseksi.


Tässä mekin olemme jo ruokailleet.

Itse kisa meni osaltani suunnitelman mukaan, olin ajatellut yrittäväni 4.15 kilometrivauhtia, ja se toteutuikin aika tasaisella vauhdinjaolla.
Reittihän on lähes tasainen, eikä mitään mäiksi luokiteltavaa pientäkään nyppylää reitillä ole.
Säätilakin oli lähes optimaalinen + 5 astetta lähdön aikaan, josta se vähän kerralla lämpeni.

Ennen lähtöä näin jo pahimmat kilpakumppanini, kättelimme ja vaihdoimme muutaman kommentin.
Olinkin koko matkan tietoinen missä pahimmat kilpakumppanini tulevat, koska reitillä oli useimpiakin 180 asteen käännöksiä.
Niin muuten voitin sarjani ajalla 1.29.43, ei paha...

Muut Caffilaise tyytyivät kympin matkaan.
Millä matkalla Alpo Gustafsson kuittasi toisen sijan sarjassaan.

Garmin sai juoksemakseni matkaksi 21.340 km.
Benidormissa Garmin mittasi minun juosseen 21.370 km, 
Joten hyvin kello jaksoi vielä matkan loppuun asti, vaikka akku on jo niin loppuun käytetty, että lykkää varoituksen akun tyhjenemisestä jo 12 – 15 kilometrin juoksun jälkeen.
Se menee kellon kanssa remonttihommiksi kotimaassa.


On pakko alkaa kahvin keittoon.     Tulokset:


          Minä ja Alan Pover sarjani kakkonen, 64 vuotiaita molemmat.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Tapojensa orja.

Aamulla suuntasin taasen rannalle kävelylenkille ja katselemaan auringon nousua.


Niin siinä sitten taasen kävi että lankkutiellä kengän nokka tökkäsi johonkin vähän korkeammalla olevaan lankunreunaan, ja meikäläinen veti lipat, sama polvi kun viikko sitten sai uuden ruhjeen.
Per... että sitä tulee ikäännyttyään kömpelöksi, tuosta kaatuilusta näyttää tulevan ihan tapa.
Illalla sitten on tämänhetken kotikaupungissani Guardamarissa vajaa 8 kilometrin katujuoksu.
Saa nähä kuinka ottanahka verillä siitä kisasta selviää, kun näyttää tuo jalka tökkäävän jo pienimpään neulaseenkin.

Illalla olisi vielä itsenäisyyspäivän illallinenkin Caffin tiloissa Caffilaisten hyvässä seurassa, mutta sitä pitää vielä harkita, tänne asunnolleni on sieltä aika pitkä matka.

Niin Espanjassakin on tänään aihetta juhlaan on, Perustuslain päivä.

------------------------------------------------------------------
Guardamarin kisasta lisäraporttia myöhemmin, tässä vain alkupaloja.
Suomelle tuli menestystä niin naisissa kun miehissäkin.
Jarkko Järvenpää oli koko kisan nopein ajallaan 22.18
Katja Mustonen naisten kolmanneksi nopein ajallaan 27.54, voittaen sarjansa.

                        Jarkko ja Mikko kisan jälkeen.
Oma sijoitukseni oli 9 sarjassa 55 vuotiaat ajalla 31.16 ja matkanahan oli 7.5 kilometriä.

Näin kaunis oli auringonlasku Pinomarin liikenneympyrästä katsottuna kun lähdin kisareissulle.

Tulokset;:

torstai 5. joulukuuta 2013

Pumppuasemia vältellen, auringosta nauttien.

Aamulla tein pienen kävelylenkin rantahietikolla, auringon nousun aikoihin.

Kyllähän tuolla rannalla juoksisikin, jos olisi nuori ja terve.

Mutta aurinko nousi kuten pitääkin, vaikka aamu olikin aika viileä.

Pienen kahvihetken jälkeen lähdin kaupunkipyöräily lenkille, joka suuntautui tuonne Zenian ostoskeskukseen Torreviejan eteläpuolelle.
Tarkoituksena katsella urheiluliike Dekatlonin tarjontaa, tavaraahan oli kaikkien urheilulajien harrastajille, mutta tyhjin käsin kaupasta ulos tulin.
Onhan se kuitenkin hyvä tietää, missä kaupassa käy jos ei mitään aio ostaa.

Takaisintulomatkalla kävin nappaamassa kuvan Torreviejan sairaalasta.
Enää sen näkeminen ei yhtään oksetakkaan, vaikka vuoden 2008 matkalla heti ensimmäisen aamun jälkeen siihen jouduinkin tutustumaan, akilesjänteen katkettua.
Nykyään pahaa tekee nähdä kaikenlaisia pumppuja, pumppaa ne sitten vaikka vettä suolajärveen, taikka bensaa ajoneuvon tankkiin.
Polkupyörän pumpun näkeminenkin ihan oksettaa.
Takaisintulomatkalla ajelin rantakatua, ja meikäläisellä pukkasi jo kovasti hikeä, kun aamusta oli vielä viileämpää ja joutui pukeutumaan lämpimämmin.

Jotkut olivat tulleet jo rannalle nauttimaan joulukuun auringosta.
Sitten kävin vielä Kiinalaisenkaupassa katselemassa mitä minä en tarvitse ja sitten Mergadoniin ostamaan ruokatarpeita joita minäkin tarvitsin.
Kotia tultua huomasin että reissuun oli kulunut aikaa reilu viisi tuntia, empä viitsi tänään käydä juoksemassa.

Minun näet ei ole enää pakko reenata, kun ei siitä suuresti enää hyötyäkään ole.