sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Penkki tai siis sohvaurheilijan päivä.

Omat urheilu on lähiinnä Kalevankisojen sekä urheilukentän katselua.


Tuossa urheilukenttien katselussa olenkin aikapeto, kävelylenkeilläni jos on kaunis aurinkoinen päivä menen usein urheilukentän katsomoon istuskelemaan ja tyhjää kenttää tuijottamaan.
Vieraassa kaupungissa oltiin kotimaassa tai ulkomailla ensimmäinen nähtävyyden katselu minulla aina on paikallinen urheilukenttä.
Se on vissiin sitä urheiluhulluutta.
Urheiluhulluus on erittäin huonosti parannettava sairaus, jotkut ovat sairaudesta osittain selvinneekin, mutta se hulluus on yleensä pysyvää. 
Eli  kerran urheiluhullu aina hullu, näin se on..
Mutta nyt Kalevankisojen katsontaa.
............................................................................................................
*******************************************************
Neljännesvuosisata sitten viikkokatsaukseni aika
Viikko 30 vuosi 1988


No niin tämä viikko oli lomailua Turkissa.
Tuon verran olin varannut rahaa viikolle, jotta pysyisi harjoittelu poissa mielestä.
Juomapuoltakin näkyy olevan.



Aurinkoisella rannallakin tuli makailtua.
Mutta missä kylkipussit ja läskimaha??..
Kyllä ne ainakin nykyään löytyy.


Se harjoittelemattomuus toteutui muuten täydellisesti, paitsi sunnuntai iltana saapuessani Helsinkiin oli jalat niin jäykkänä lentokoneessa istumisesta että oli ihan pakko käydä 7 kilometriä verryttelemässä.
Mutta juoksuintoa tuntui olevan niin paljon että huomenaamuna on mentävä kirjastoon lueskelemaan eri paikkakuntien lehtiä löytyisikö tuohon kotimatkalle jotain kilpailua.
Silloin ei ollut vielä internettiä,

(internet  tuli Suomeen 1993 yliopistojen ulkopuolelle, mutta vasta vuosikymmenen lopulla puhelimen modemin kautta kaikille kansalle) 
joten kaikenlainen tiedonhaku oli aika työlästä.
Mutta seuraavasta viikosta ensiviikolla.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesä sai jatkoaikaa.

Sehän lämpesi vielä, ilimat meinaan.
Viikonloppuna käydään kalevankisat, ja keihäsvalinnoista on jo saatu hirveää polemiikkia vaikka sinne ei vielä ole ketään valittu tai valitsematta jätetty.. Heitetään nyt kuitenkin kisa ja valitaan porukka, jaaritellaan sitten.

Omat valintani olivat helppoja, pyöräilin hiljaa ja lyhyesti, ja töiden lomassa värkkäilin tällaisen tilaston.


Siinä on sitten suomen maratonjuoksun nykytaso, eipä paljon hurraahuutoja kaipaa.
Parhaillaan 2.30 alittajia on ollut 68 kappaletta, 2012 vain 7 henkilöä.
Parhaillaan 2.45 alittajia on ollut 301 juoksijaa, 2012 vain 57 henkilöä.
Parhaillaan 3.00 alittajia on ollut 925 henkilöä, 2012 vain 253 juoksijaa.

Hommahan toimii kun junan vessa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Jotain tällekkin päivälle

Luomu ei sovi minun vartalolleni, tai pilvinen päivä ja syksyiset lämpötilat ovat saaneet kaiken vedon pois ukosta, ei jaksa kun makailla ja valittaa.
Siksipä ei tänään muuta kun vanhojenpäivien katsaukseen.

*******&&&&&####¤¤£££$$$$&&&&&&&&&&&&§§§§§******

Neljännesvuosisata sitten viikkokatsaukseni aika
Viikko 29 vuosi 1988


Tämän viikon lopulle katselin juostavakseni maratonin.
Valintani oli Jakob-Maraton Pietarsaaressa, osittain siksi että se oli samalla veteraanien SM-maraton.
Tämän viikon jälkeen alkoi myös kesälomani.
Varasin seuraavalle viikolle matkan Turkin Alanyaan, kun on tarkoitus olla seuraava viikko harjoittelematta, ja kotioloissa lomalla ollessa se tuskin onnistuisi.

Tämän juoksun tarkoituksena oli saada "kramppipeikko" pois selästä, noin kuvaannollisesti sanottuna, Kotkassa alkukesästä juostun karmean kramppimaratonin jälkeen.
Maratonin päätin juosta varmanpäälle vauhdilla 2.35, jolla ei mitään ongelmia pitäisi syntyä.

Mutta juoksuhan vei aikaa toista vuotta.

Lähdin matkaan 38 ikäisenä nuorukaisena, mutta maalin tavoitin vasta 39 vuotta vanhana konkarina.!!..
Jo toisella juottoasemalla jouduin ottamaan rusinoita, appelsiiniviipaleita ja banaaninpätkän, juomien lisäksi.
Napsahti näet mittariin täydet 39 vuotta, pitihän syntymähetkeä jotenkin juhlistaa.
Puolimatkan saavutin ajassa 1.17.09, ja kun paluumatka vei 1.17.11, loppuajaksi muodostui 2.34.20
Eihän sillä ajalla aivan SM-mitaleita pokattu, mutta kunniakas neljäs sija kuitenkin. 
Siihen aikaan juoksut olivat tasoltaan kovempia kun nykyään.
Matkalla ei mitään kramppeja eikä muitakaan jalkaongelmia ilmaantunut, hiilihydraatit riittivät, eikä minkäänlaista vauhdin hiipumistakaan tapahtunut.
Juoksu sujui helposti kun heinänteko helteellä.



Helteinen sää oli tälläkin maratonilla, kuten maaliintulon jälkeen otetusta kuvasta näkee.
Palkintojen jaon jälkeen mansikkakakkukahvit syntymäpäivän kunniaksi, ja ei kun auton keula kohden Helsinki Vantaan lentoasemaa ja ukko Turkkiin.
Viikolle tuli juoksua 99 kilometriä ja 45 kilometrin pyörälenkki.
Se on sitten ensiviikko aurinkoa.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Luomuhommissa.

Niinpä sitten kävin Luomupuolikkaalla, ei tullut vielä minusta vakioasukasta Luusuaan, vähältä se kyllä piti.
Hommahan meni niin, kun lähdin verryttelemään pistin autonavaimen verryttelypuseron vetoketjuttomaan taskuun, ja sieltähän se sitten putosi.
Ennätin ennen kisastarttia käydä avainta etsimässä, sitä kuitenkaan löytämättä.
Niinpä kisaan piti lähteä niisä varusteissa joita päällä jo oli, no se ei mikään ongelma ollut, mutta entä kisan jälkeen?.
Millä auton ovet auki?, Miten hakemaan vara-avaimia 100 kilometrin päästä kotoa?.

No lähdön aika juoksuun tuli, olin suunnitellut hölkääväni reitin aikahaarukkaan 1.45- 1.50 ilman kilpailutavoitteita, enhän enää harrasta kilpaurheilua.
Pari kilometriä siinä hölkättyä alkoi ottalohkossa niin kyrsimään auton avaimen hukkaaminen, että päätin rankaista itseäni.
Päätin että nyt juoksenkin kilpaa, vaikka päätyisin suorasääristen joukkoon, mikä tilanteen huomioon ottaen vaikuttikin toivotulta lopputulokselta.
En kuitenkaan raakalauta arkkuun vielä päässyt, maalivaate tuli ennemmin.
Aikani oli 1.35.12 jolla voitin kisan, ja yhtään lujempaa tällä kehollani ja kunnolla ei enää pääse.
Niin se vain on.
                                    Komeissa maisemissa kisan sai juosta
Viihderyhmäkin  esintyi niin matkanvarrella, kun maalialuellakin.
Palkintojenjaon odottelua, sijoituksista pytyt ja lisäksi arvottiin arvokkaita tavarapalkintoja.

Niin se minun avainjuttu päättyi onnellisesti.
Kisan aikana oli etsintäryhmä ahkerasti verryttelyreittiäni tutkaillut, mutta avainta ei vain löytynyt.
Lähdin kisan jälkeen vielä itsekkin kiertämään verryttelypolkuani, ja ihmeiden aika ei ole ohi, se avain löytyi.
Kyllä minulla pääsi helpotuksen huokaus, eikä enää harmittanut vaikka se suorasääristen porukkoihin liittyminen viellä tältäerää lykkääntyikin.
Olihan tuo mukava ajella autolla kohden kotia.
Huomenna ohjelmassani on auton vara-avaimen, (vai pitäisikö panna useampi) kätkeminen auton ulkopuolelle, sekä vaatturin hommia, vetoketjut verryttelypuvun taskunsuihin..
On pentele jämpti näin.
Tuliskohan tuosta juoksureitti:    Muutama kuva viimevuoden kisasta:

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ongelmia Kilpisjärvellä.

Pipolla vain ilman, ikuinen ongelma.
Pohjois Lapin ikuinen ongelma on kun turistit kyselee koska sinne sataa syksyn ensi lumet.
Mutta onhan se niin vaikeaa määritellä mikä on kevään viimeinen ja mikä syksyn ensimmäinen lumisade.
Kuva Kilpisjärveltä viime sunnuntailta.

Eilisellä pyöräilylenkilläni sadekuuro kasteli aivan läpimäräksi, eikä se lämpötilakaan ollut sellainen että kokemusta voisi mukavaksi kehua.
Viikonloppuna Peurakin lähtee sorkan-napsutukseen Luusuan luomupuolikkaalle, ihan vaan nulkkaamaan.
Ellei nyt sitten tule pipokelit.
Pannaan tähän vielä tuollainen vitosenjuoksijoiden tason tarkastelukaavio, että blokin urheilulisuus säilyy.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Hillat häiritsivät hölkkäämistä.

Tänään sain kun sainkin itseni juoksulenkille, mutta lenkkipolun varrella oli runsaasti kypsiä hilloja, ja niitähän oli pakko syödä, ainakin litra.
No mitäpä siitä juoksusta sen jälkeen tulee, täydellä vatsalla.
Niinpä käveleksin kotiin katselemaan TV:stä kun toiset urheilee.
Että semmoinen päivä tänään.
Ja eikun 1988 katsaukseen.

''''''''''''*******'''''''''¨¨¨*******'''''''''¨¨¨'''''''''******^^^^^^****''''''''
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Neljännesvuosisata sitten viikkokatsaukseni aika
Viikko 28 vuosi 1988


Viikolla juoksentelin 131 kilometriä, ja pyöräilyä harrastin 90 kilometriä.
Viikonloppuna kisailin Kaikenkansan kisassa, 5 kilometrin maastojuoksun aikaan 15.48 sijoituksen ollessa 2.
Mutta ne leposykkeet pyörivät edelleen siinä 45-50 välillä, se huolestutti niin että päätin pitää täydellisen lepoviikon.
No lepoviikon voi pitää vain jos on vaivoja jotka estävät juoksemisen, tai sitten maratonin jälkeen palautusviikkona.
Niinpä sitten päätin että ensiviikonlopuksi pitää katsella joku maratonjuoksutapahtuma, ja sen jälkeinen viikko pidetään totaali lepoa.
Elikkä näillä ajatuksilla seuraavaan viikkoon.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kesä on normalisoitunut.

Ulos mennessä joko kastuu tai palelee, sellaista on ollut tällä viikolla.
Ihan kun olisi normaali Lapin kesä, ja sääskiäkin piisaa.
Niinpä ei lenkilläkään ole tullut käytyä kun joka toinen päivä.
Ja onko se väliä käydä joka toinenkaan päivä, panen saunan lämpenemään, saahan sen hien sieläkin.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Sunnuntaipäivä, pyöräilypäivä.

Tänään kävin hitaasti pyöräilemässä 44 kilometriä, ei uskaltanut lähteä juoksulenkille, kun eilinenkin juoksuyritys sisälsi vain 10 kilometriä juoksua ja loput 8 kilometriä piti kävellä... Ei vain jaksanut..
Nytkään jaksa muuta kun katsauksen vuoteen 1988.

***^^^^^************^^^^^^*****^^^^^********^^^^^***
*************************************^^^^^******
Neljännesvuosisata sitten viikkokatsaukseni aika
Viikko 27 vuosi 1988


Viikolla oli lepopulssit edelleen hiukan korkeahkoja, mutta kun mitään sairauden oireita ei ilmennyt päätin viikonloppuna startata Napapiirin maratonin puolikkaalle.
Muuten viikon harjoittelu oli aika tavanomaista työn ohessa puurtamista.
Tässä ote harjoituspäiväkirjasta ko. viikolta.


Napapiirin maraton juostiin siten että lähtö oli urheilukentällä, jossa juostiin 100 metriä jonka jälkeen maantiekierroksia puolikkaalla kaksi ja maratonilla neljä, maaliin tullessa juostiin kummallakin matkalla 300 metriä radalla...??..
Ojalan laskuoppia soveltaen, kumpikin matkahan eivät voineet olla oikeanmittaisia!!
Ja koska maratonin kerrottiin olevan oikeanmittainen, täytyi puolikkaan olla 200 metriä ylimittainen, koska radalla juostua matkaa ei ollut puolitettu..
Että tällaista ajatusvirhettä järjestäjien puolelta.



Sinäänsä kyllä aivan hyvä juoksu noihin olosuhteisiin.
Se oli sellainen viikko vuona -88

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Ulkoilua pyöräilynmerkeissä.

Tänään ennen työsession alkua ohjelmassani oli ympäristöoppia.
Maastopyörä ajelullani paikallistin mm. tällaisen kirkon, dementikolla vain nimi kerkesi unohtua ennen kun kotia pääsin.
Esitänpä nyt kysymyksen kirkon nimestä?.
Ja en asian helpottamiseksi kerro missäpäin pyöräilin, itse kyllä kirkon nimen löydän kartalta.

Taidanpa tehdä hirvikäristyksen ennen töidenalkua.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Historianlehtien havinaa.

Kun ei viitsi lenkilläkään käydä kun jokatoinen päivä, ei siitäkään riitä kertomista, niin muistellaanpa menneitä.
Minulla parhaaseen tulokseen pääsy on tapahtunut aina tasavauhtisella juoksulla, on sitten ollut kyse maratonista tai puolikkaasta.
Mutta on sitä joskus aivan mielenkiinnostakin pitänyt hurjastella,
ja katsoa miten käy.
Tässä Ruskamaratonilla 1991 alussa mentiin eikä meinattu.
Minunkin väliaikani kolmenkilometrin kohdalla oli alle 9.40!!,
Eli alle 2.16 loppuaikaan vastaavassa vauhdissa!.
Siinävaiheessa järki voitti, ja ajattelin ettei siinä hyvät heilu jos tätä vauhtia jatkan.
Vitonenkin kuitenkin tuli hiukan päälle kuudentoista ja puolenminutin.

Rundgrenin Jarmolla, Kähkölän Vesalla ja Määtän Artolla intoa vauhdinpitoon riitti paljon pitempään, vitosenkin taisivat tulla alta kuutentoista minuttin...
No hurjastelu maksattaa veronsa, pojat keskeyttivät myöhemmin.

Voittoon juoksi Portugalin Antonio Quelhas ajalla 2.32.37
Minä selvisin maaliin mutta loppumatkasta kyllä makselin ajanmuodossa alkumatkan hurjastelusta, aikani 2.36.01 ja toinen sija.
Kiirettä piti alussa tässäkin juoksussa 1993
Ensimmäinen kilometri mentiin kolmeen minuttiin, eli vähän päälle 1.03 puolikkaanvauhtia!.
Tässä juoksussa vauhdit tasaantui kyllä jo puolentoistakilometrin jälkeen radaltapoistuttua
Jarmon voittoaika oli 1.08.21 ja minun aikani 1.10.22

No nuorena voi kokeilla kaikenlaista, vanhempana kaikenlainen hurjastelu maksatta paljon suuremman veronkin.
Ei mutta nyt on taas palattava työn pariin.