tiistai 30. huhtikuuta 2013

Eikö elämä koskaan helpotu.

Näin sateisena päivänä kun vanhana miehenä töitä paiskii, vängälläkin mietteet kääntyvät maailman epäokeudettomuuteen.
Vaikka meikäläinenkin on säännöllisesti töitä paiskinut ja eläkemaksut maksellut jo 15 vuotiaasta asti, edelleen on aherrettava hengissä pysyäkseen.
Meikäläisen eläkemaksuilla on ministereiden ym herrojen loistavat eläke edut rahoitettu, ja valtion hommissakin eläkettä kertyy aivan eri tahdilla kun tavalliselle duunarille.
Ja met kouluttamattomat pitkän työhistorian tekevät pienipalkkaiset kuolemmekin pitkästi toistakymmentä vuotta aikaisemmin, kun öykäriluokan kansalaiset. Emmekä näin ole pitkään kuormittamassa yhteiskuntaa työuramme päätyttyä.
Tämän päivän hallituksessa ei ole kun maailmalle rahaa jakavia ääliöitä,
ei ole paljon Suomenmaassa hurraamista.

Jos Kekkonen eläisi ja näkisi miten maatamme hoidetaan,
hän kääntyisi haudassaan.
Perkele mie en ala mithän.

"Menestyneiden on vaikea käsittää, kuinka kovaa menestymättömän elämä on".
 Edear Watson Howe

Minun teoriani on nauttia elämästä, mutta käytäntö panee vastaan.
Charles Lamb

Lisäänpä tähän tuon linkin joka eilen unohtu: Kuntoutussäätiön julkaisu
mihin ja milloin sitä eri ammattiryhmissä kuollaan. 
Julkaisu on parisataasivuinen, mutta sisältää useita mielenkiintoisia tilastoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti