tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kauniin aurinkoisia päiviä.

                       Aurinkoiset hiihtokelit olis, mutta kun ei jaksa.
Hidasta hiihtelyä jäällä kaksikymmentä kilometriä, siinä päivän liikunnat.

Jotenkin se vain masentaa ja väsyttää, eikä jaksais mitään.
Meikäläistenikäisten joukossa suosiota saanut harrastus, hengittämisen lopettaminen, olisi ehkä paras vaihtoehto minullekkin. Ei tässä oikein mikään muukaan kiinnosta.

Yöpakkasia on sen verran että, ehkä sitä peittoa ainakin ulkotiloissa kannattaa vielä käyttää.
Saa se katsoa tämänkin aamun piristykseksi.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Torreen tässä haluaisi takaisin.

      Totinen on ilme, ja katse suunnattu tiukasti pohjoiseen päin.
   Kuva Benijofarin kilpailun jälkeen. Espanjassaolo päiviä jäljellä enää kolme.

Aivan pirttipäivänä menee tämäkin päivä, ulkona tuulee ja välillä vielä luntakin pyryttää...Ja töitäkin pitäisi tehdä....
Ei tää nyt oikein skulaa....
Nykäs Matti lausui taasen legendaksi nousevan lauseen:
 "Jos mies on lomalla, naiset pitävät turpansa kiinni"..

Huomena varmaan, ehkä, luultavasti tai sitten en, käyn hiihtelemässä..
Niin se oli jäänyt pois, minkä takia tuon kuvan tuohon laitoin.
Siinä ne näkyy,,, 'ikäkorvat'
Kovasti on suuremmat nuo läpyskät, kun jossai parikymppisenä otetussa kuvassa.

Niin se Suomi potki palloa Espanjankanssa tasapelin!!.
Mitähän Espanjan pojat nyt tuumii, se on kuitenkin varmaa ettei ne toistakertaa anna moista tapahtua, ainakaan 100 vuoteen.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Olen vielä kasvuikäinen.

Kalju, kynnet ja korvat kasvavat niin ettei mittään laitaa.

Ennen luulin että se nokkakin kasvaa koko iän.
Epäilinkin että juurikin siinä niin käy,
kun tuo elinikä pitenee koko ajan.
Ihmisistä tulee aikanaan norsuja, kärsän ja korvien  kasvaessa.
Mutta Englantilaistutkimuksen käyrä näyttää siltä, että meikäläinen on jo niin vanha ettei edes nokka jaksa enää kasvaa.

Vanhuudesta, pakkasesta vai laskuudesta johtunee, ettei Torrestatulon jälkeen ole juostu metriäkään ja hiihtoakin vain kaksi kympin hiihtelyä.
Ja sitäpaitsi siellä on pakkanenkin.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Olenko tullut helvettiin...

Aamulla kun heräsin ei heti oikein tajunnut, mikä maa mikä valuutta??
Mutta pian se selvisi, kun katsoin ikkunasta ulos, maa oli valkoinen ei huojuneet balmut ja pakkasmittari näytti -24,7 astetta ja pakkasta... (Tähän paikkaan tulee PERKELE oikei isoilla ja mustilla kirjaimilla):

Eilinen menikin tiiviisti matkustaessa, aamulla kello kahdeksan lähdettiin asunnolta kohden Alcanten lentokenttää, ja kotona olin vasta kello 22 jälkeen.. Matkustaminen on kovaa hommaa..
Helsingin lentokentällä yllätin Vanhan Arton kahvilla, oli tulossa Monte Gordosta Portugalista.. Kovasti ovat matkanpäällä juoksijat, niin entiset kun nykyisetkin.

Kiva oli reissu vaikka ei enää reenailumielessä matkalla ollutkaan.
Kiitokset Espanjan urheiluseuramme pressalle Mikolle, kisoihin ilmoittelut ja kuljetukset pelasi taasen hienosti.
 Nyt on yriteltävä sopeutua kotiinpaluun ja pakkaskeliin, onnistumisesta raporttia myöhemmin.

No niin koko päivän vitutti niin etten uskonut olevani edes hengissä, piti hankkia asian varmistamiseksi virkatodistus että on elossa.
Eihän tuo virkailija ilmeisesti elossa olooni meinannut uskoa, kovin katseli pitkään nenänvarttansa pitkin.
Viimein sen kuitenkin kirjoitti.

Muuten en kaupassakäyntiä lukuunottamatta ole ulkon uskaltanut käydä.

Että semmosta täältä tänään.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Eihän ole pakko juosta jos ei haluu?.

NO EI, enhän ole enää kilpaurheilija jonka pitäisi harjoitella.
Päivällä lähdin lenkille ja ajattelin että voisi hölkkäillä vähän pitemmästi, hitaalla vauhdilla.
No vauhti oli kyllä hidasta, mutta kympin kohdalla alkoi jo tuntumaan siltä ettei juoksu ole tänään helppoa eikä hauskaa, niinpä jatkoin vielä kilometrin juosten ja totesin, minun ei ole pakko juosta jos se ei kerran kiinnosta.
Käveleskelin takaisin kämpille, ja mikäs oli kävellessä olihan ilman lämpötila vähintäänkin kahdessakympissä.


Tämä reissu alkaa olla lopuillaan, huomenna olisi kotiinlähtö.
Juoksukilometrejä tuli kuukaudenreissun aikana 420 aika hyvä määrä näin vain nautiskelija-juoksijaksi. Toki muutama vuosi taaksepäin terveenäollessa määrä olisi ollut vähintäänkin kaksinkertainen.
Vaikka asustelinkin ihan tuossa urheilukentän kulmilla, tällä reissulla ei kentällä tullut käytyä. Mutta onhan se hyvä että kenttä on lähellä, jos olisi vaikka alkanut urheiluttamaan.
Kisoja hölkkäilin joka viikonvaihteessa kaksi puolimaratonia ja kympin sekä seiskapuolikkaan.
Yhtään kisaa en juossut kilpailurasituksella, aivan niin kuin tarkoitus olikin, mutta noilla puolikkailla loppumatkasta kyllä vähän tuli puristusta lisättyä ja sijoittuminenkin sarjassani kävi mielessä.

Espanjalaisen makkaran ystävää ei minusta vieläkään tullut, vaikka nyt tuli sitä jo vähän maistettuakin, tavallisesti annokset ovat päätyneet suoraan kissojen ja koirien syötäväksi.
Niin noita ruoka annoksia on usein kilpailujen osallistuja lahjoina ja myös palkintoina.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Läski kuulapää aamulenkillä.

                         Päivän aamulenkkikuvaa.


Iltapäivällä menimme syömään Mikon luokse, jossa hyvän aterian ja juttelun lisäksi osa intoutui pelaamaan pöytätennistäkin.
                       Näköala asunnon pihamaalta oli todella upea.
Reissua on jäljellä enää hyvin vähän, keskiviikkona olisi paluu arkeen.
Nyt voi vain toivoa että krematooriosta olisi tullut kutsu 'olemme varanneet ajan teidän tuhkaukseen 14.3 20013, jonne teidän olisi saavuttava ennen kello 9.00'..
Ei tästä muuten selviää.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Benijofarissa.

Tässä ihan kotikulmilla Benijofarissa oli tänään juoksukisat, matkana 7.5 kilometriä.
Kisoissa oli taasen palvelut hyvät, ja järjestelyt pelasi ammattitaidolla.
Taviteenani oli juosta kisa 4.20 kilometrivauhdilla, mutta lipsahti keskivauhti hiukan huonommaksi, eli 4.24 kun ei tullut loppumatkasta kelloa katsottua. Loppuaika 33 minuttia tasan, sijoitus sarjassani 12.
Garmin sai juoksemakseni matkaksi 7.65 km
Tulihan porukallemme pokaleitakin kaksi kakkossijaa ja voitto.
Ja kuten kuvasta näkyy sää oli tosilämmin ja aurinkoinen.
Tulokset:
Kuvia tähän hetkisen kuluttua.
                              Oma maaliintulo.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Velttoilu päivä.

Aamulla hölkkäilin 10 kilometrin lenkin.
Päivällä seurailin Salpauselänkisoja netinvälityksillä, kävin päiväkävelyllä ja loppuaika muuta vetelehtimistä.
Päivästä voisi sanoa Tuuve Jansonin sanoin
 "Voisin tehdä mitä tahansa, enkä kuitenkaan tee yhtään mitään.
Voi miten hauskaa on tehdä mitä haluaa".
Oulunporukkaa kävi päiväkahvilla, (kuva otettu uunon aisakello nokialla), meidän parvekeella.
Huomenna pitäisi mennä hölkkäilemään reissun viimeinen juoksukisa matkaltaan 7,5 km
Tavoitevauhtini kisassa on 4.20 kilometri.
Huomenna pukkaa kisaraporttia.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Heratunaika mikä sää.

Aamulenkillä venyttelin ropan notkeaksi, venyttelyn kesto 25 sekunttia, sitten jo meinasi takareittä rampata.
Juossa sentään jaksoin kokonaisen kympin, ja iltapäivällä vielä 14 kilometriä.
Ilimat on semmoset että nokkanahka meinaa kärytä.
Päivällä kävimme uunon kanssa markkinoilla.
Uuno patsastelee patsaita.
Kyllä on muuten komee hellepäivä.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Vissy on hyvää Espanjanmaalla.

Todellisuus on vain raittiusliikkeen keksimä illuusio.
Saattaa pukata pojille haikeeta huomenta, jos ei vissylinjalla pysytä.
Että semmoisia terveisiä.

Tänään jalat olivat väsyneet.

Aamulla nakkasin vatupassin naahman ja lähin lenkille.
Ulkona oli kyllä ihan kiva juoksusää +18 astetta lämmintä eikä yhtään tuulta, mutta auringonpaiste puuttui.
Juoksulenkkini suuntautui merenrantaa eteläänpäin, muutama kuvakin tuli otettua, vaikka se auringonvalo puuttuikin.
                       Balmutietä

                Lisää balmuja.
Matkanvarrella olisi ollut voimisteluryhmiäkin, mutta lunnon lahjakuutena notkeuspuolelta ;-) en moisia harjotuksia tarvitse.
Hylkeitä, tai mitä lie, oli myös matkan varrella.

Juostessani pohdiskelin nykypäivän Suomalaista ilmiötä,
Nykyäänhän juoksijat leireilevät suurina joukkoina samassa paikassa, siinä on varmaan niin hyvät kun huonotkin puolensa.
Entisaikoina Virenit ja Väätäiset ym. olivat kukin yksinään eripuolilla maailmaa harjoitusleireillään.
Silloin se mitä leirille oli menty tekemään toteutui varmemmin, kun ei ollut mitään muuta harjoittelua häiritsevää toimintaa.
Kyllähän ryhmäharjoittelusta on etuakin, mm. Kenialaiset ja Portugalilaiset ova aina harjoitellet myös ryhminä, mutta Suomalaiseen menttaliteettiin ehkä sopii paremmin yksinpuurtaminen.
Ryhmäharjoittelussa tulisi valita aina tarkoin porukka joilla on meneillään samanlainen harjoitus ja sama kuntotaso, muuten käy helposti siten että harjoituksesta tulee liian kuormittava, tai tulee juostua esim. liian hitaalla vauhdilla, kun toisetkin juoksee sitä vauhtia.
Nuorten tulevaisuuden urheilijoiden leirien olen nähnyt useastikkin jäävän vaille hyötyä, ja tuovan jopa ongelmia tulevalle kaudelle.
Vaikka ei varsinaisesti ylirasitustilaankaan olisi ajauduttu, on harjoittelu saattanut olla liian kuormittavaa kunnon kehittymisen kannalta, kun ei ole kehdattu jäädä pois 'kivasta' juoksuporukasta, vaikka kuntotaso ei sellaista harjoittelua vielä olisi edellyttänytkään.
Useinmiten yksin tai muutaman urheilijan porukkana toteutettu juoksuleiri toteutuu suunniteltujen harjoitusohjelmien osalta täydellisemmin, kun tekemiset ja harjoituksen suorittamisajat voi tehdä ilman toisten urheilijoiden aikatauluja.

Lopuksi en malta olla kertomatta tähän alkutalvesta TV:ssä näytetystä sprinttihiihtäjien leiriltä tehdystä ohjelmasta.
Koko porukka istualöhösi samassa hotellihuoneessa, pelaten tv ruudulla jalkapallopeliä.
Mitä harjoituksesta palautumista sellainen on?
Leireillehän mennään harjoittelemaa, silloin ei pahemmin pelejä ja viihdelaitteita mukaan tarvitse pakata.
Silloin ohjelmaa katsoessani jo totesin ettei tuolla porukalla ainakaan MM-kisoissa mitalleista kilpailla.
Varmaanhan ohjelmassa oli tarkoitus tuoda esiin ettei urheilijan elämäkään ihan vain kovaa puurtamista ole, ja leireillä ollessa hauskaakin voi olla.....
Mutta kuitenkin.... Jotain se kertoo asenteesta urheilussa huipulle pyrkivistä... Jotkut ovat enemmän tosissaan ja toiset taasen elämäntapa urheilijoita.
Niin siitä ylirasitustilasta johon leireilläkin voi ajautua kirjoittelin aikaisemmin tänne.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Aurinkoinen lämmin päivä.

Aamulenkki täytyi suunnata merellepäin, auringon-nousua patsastelemaan.
Siitä jatkoinkin lenkkiä rantahietikkoapitkin aina Guardamarin kaupungin ohi majakalle asti.
Kisulit lämmittelivät aamuauringossa, ihmetellen kaljua vouhkaajaa.
Tulomatkan teinkin puistoja ja pyöräteitä.
Lenkille tuli mittaa 28,5 kilometriä, mutta sisälsi se useita valokuvaustaukoja ja kävelyäkin.
Mutta oli se minun pisiin lenkki sitten viimekesän.
Uuno lähti päivän toiselle lenkille, minä palauttelen koipiani parvekkeella auringossa makaillen.
Uuno asuntomme aidalla lenkillelähtö mielessä,

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vanhuus ei ole kivaa, vauhtitukka menettelee.

Eilen viettelin vapaapäivää, väsyn, sateen ja pienoisen rintakivun takia.
Eilisen sadepäivän jälkeen päivä avautui sumuisena, oli kerrassaan kiva aamulenkkisää.
Uuno jäi siivouspalveluun, joita minäkin jatkelin lenkkini jälkeen, uskomattoman paljon sade oli tuonut hiekkaa pihalle, portaille ja parvekkeelle. Sen hiekan on täytynyt leijjailla tuolla jossain ilmassa, jonka sade on sitten tuonut alas, ei sitä muuten toisen kerroksen parvekkeelle olisi sateella ilmaantunut.?
Tässä met kaljupää veteraanit Cartgenan puolikkaalla hiukan puolmatkan jälkeen, numerolapun viimeinen numero ilmaisee sijoituksen kisassa, olikohan voittajalla ykkönen.?
Jatkampa tästä myöhemmin Bromannin Maija ja Kari tulevat pian päiväkahville.

Tuli tästäkin sadepäivä, on tullut kateltua TV:stä kanariansaarten tulvia ja tuulia, sekä noin kaksi kolmetuhatta nettikuvaa Cartagenan juoksusta.
Eikai tässä muuta kun ootellaan huomisen auringonpaistetta ja 20 asteen lämpötiloja.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Hoppee ei ole häppee hölkääjälle.

Cartagenan puolikas tuli juostua, aikani oli 1.28.59 sijoitus 2. M-60 sarjassa.
Ilman lämpötila pyöri siinä 13 asteen pinnassa, ja niukkaa tihkusadetta sen verran että keskustan katuosuuksilla oli hieman liukasta. Muutamia kaatumisiakin sattui tiukimmissa kurveissa.
Reitti oli muuttunut hiukan aikaisimmista vuosista helpompaan suuntaan, muutama mäki oli jäänyt pois samoin pari 180 asteen käännöstä.
Tässä Garminin piirros reitistä.
Suomalaisporukka kahmi läjän pokaleita, tässä kuvassa pokalleille päässeet. (lisäsin kuvankäsittelyllä Broman Karin kuvaan, kun kerkesi poistua ennen kuvausta.)
Paellalle emme tälläreisulla jaksaneet jäädä, kun palkintojen jaossa meni aikaa niin että jono oli jo venynyt kymmenienmetrienpituiseksi, eikä paella ollut vielä aivan valmistakaan.
Kuvia laittelen tähän osoiteeseen myöhemmin.
11 km Tulokset tästä   Tulokset puolikkaalta


ONMKY:n miehiä valmiina lähtöön Cartagenassa.

Räppäsi ressin ulijaashen ulukomuothon.

Räppäsi ihan ressin runkhon, aikasemmin talavela oli jo
läskin siihen samasshen runkhon räpänny.
Ressin se repäs ihan siittä ko pitäs tänhän laukkoa tuo Carttgeenan nulukka.
Mutta ei sole mikhän, saatan mie vain sen puolikhanki laukkoa.
Pittää ottaa vain vähän hilijasemala vauhila ko viimeviikonloppuna, jonkha jäläkhen meinasi vähän väsytellä.
Eihän täälä ole niitä sääskiäkhän joitten takia joutus kovemmala vauhilakhan menehmän.
Pittää mennä juohman tuo loppu kahavi pois, ei se näy tuo uuno nousevan olenkhan aamukahavile, on se kovapoika nukkumhan..
Ei siinä mithän, mukava pooika, vaikka ei olekhan Äkäslombolosta.
Painon-nostaja batu laittaapi sitten illemalla raporttia miten sielä Cartageenasa meni, ja oliko manoliitot paellaa laittanhet evhääksi.
Eipä muuta ko illemmalla jutustelhan.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Humupoikaryhmän haisevat kengät.

Humupoikaryhmä on urheiluliiton toimesta testaillut lenkkikenkien ominaisuuksia.
Tässävaiheessa tutkimuksia olemme havainneet että vanhat paljonjuostut lenkkikengät haisevat pahemmille kun uudet tai vähänkäytetyt kengät, eteenkin jos niillä vähänkäytetyillä ei vielä ole astuttu koiranpaskaan.
Samoin olemme havainneet että paljon juostujen kenkien pohjat ovat kuluneemmat kun uusien lenkkikenkien.
Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen että, kun harjoittelee vähemmän, kengät kuluvat vähemmän, ja paremilla kengillä pienenee rasitusvammariski. Ja tästä taasen se että tulokset ovat paremmat kun ei jalkoja kivistä.
Täydellinen 40 sivun raportti lävähtää pöytään kunhan saamme urheiluliitolta miljoonat, ja net autoedut.
Kenkien testausta on hieman häirinneet paikalliset polisit, kyselemällä mikä maa ja mikä valuutta.
Epäilen että syy on siinä kun tuo toinen testaajista, se liehuvalettinen on hiukan virkavallan mielestä maassa lymyilevän paperittoman maahanmuuttajan näköinen.
Minun kohdallahan heti havaitsevat että kaverilla ei mitään salailtavaa ole, kun ei letin alla tarvi lymyillä.

Tänään tuli reissun ensimmäinen kahden lenkin päivä, aamulla 15 kilometriä ja illalla 8 kilometriä.
Juoksin kaksilenkkiä ihan vain pirruuttani, sen takia kun liehuletillä se on enemminkin tapa kun poikkeus, juosta kaksilenkkiä päivässä.
Päätän humupoika raporttini tähän.

Päivä on muiltaosin kulunut netistä eurosportilta viestikisoja seuraten, ja Espanjan-TV:n Göteborgin hallikisoja seuraillen.
Jarkko Järvenpää on muutaman kerran näkynyt vauhdikkaalla lenkillä, uskon että hän on ensikesänä pitemmillä ratamatkoilla Suomalaisten toimesta lyömätömässä kunnossa.
Mutta nyt lohen paistoon.