perjantai 24. maaliskuuta 2017

Sukulaisten juoksukisat.

Tänään oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä, kävin hiihtämässä 32 km ja risat, ja sitten särky hiihtokenkä.
Onhan se siinä rajoilla irvistelly jo pitemmän aikaakin, mutta nyt repesi kenkäosa irti pohjasta, se oli sitten siinä, 
Ei kun Sportiaan ja uudet kengät hankintaan.

Kevät lähestyy ja kovat kevätmaratonit, 
Kiva nähdä uhkaillaanko mailmanennätyksiä, sekä miten Suomen ja eteenkin Lappilaiset maratoonarit kunnostautuvat.
Tuleeko omia ennätyksiä tai parannuksia viimevuoden tuloksiin, mutta niitä odotellessa tarkastellaanpa hiukan maapallon sääennätyksiä.

Ennätyksiä nämäkin.
Korkein mitattu lämpötila:  + 56.7 °C Death Valley California 10.7 1913
Matalin lämpötila:  - 89,2 °C Vostok Antarktika 21.7 1983
Suurin yhden vuoden sademäärä:  22987 mm Cherrapunj Intia 1861
Suurin lumensyvyys:  11,46 m Tamarack California 11.3 1911
Suurin tuulennopeus:  408 km/h (113m/sek) Barrow Island Australia 10.4 1996

Illemmalla käveleksin Rovaniemen keskustaan katsomaan kun sukulaiset eli porot kilpailivat koskikadulla 200 metrin radalla mestaruuksista.



Ei näissä karkeloissa Usain Bolt olisi nähnyt kun lähdön, vaikka olisi juossut tasaisella tartanilla, eikä lumella ylämäkeen suksiookaajaa perässävetäen kuten porot.
Kahdeksantoista sekunnin pintaan ne radan vetivät, kyllä met sorkkaeläimet ollaan kovia.

No auringon laskiessa siinä seisoskellessa, kylmä meinasi tulla, niinpä siinä tuli taasen mieleen että helpompi olisi olla vaikka torakkana Afrikassa, kun ihmisenä talvisessa Suomessa.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Eipäs ohitella.

Toista kuukautta on jo kulunut siitä kun palasin tuolta Torreviejanseuduilta, ja juoksulkilometrejä sen jälkeen on tullut tasan 40.

Taitaa mennä ihan hukkaan nuo Torren 'estejuoksuharjoitukset'.


Ihan oli käytävä käsiksi, kun nuo naisjuoksijat ohittelee.
No tästä selvittiin kunnialla, vaikka kipeään polveen kyllä sattui niin että silmissä musteni.

Muistuu tuosta kuvasta 1999 vuoden Suvi-illan juoksu Forssassa, silloin jäin kasan alimmaiseksi ja matkaan pääsin vasta porukan juostua paikan ohi.
Viellä maaliin tullesanikaan en saanut ymmärretävää tekstiä suusta ulos, kun joku ennätti astua päänikin päälle.
No maaliin juoksin silloinkin, aika oli jotain sekuntteja päälle 1.18 mutta olin silloin vielä viisikymppisten sarjalainen, ja ajanhan olisi ollut oltava ihan jotain muuta, mutta kakkostila sarjassani taisi kuitenkin tulla.

"Se joka huutaa kovimpaa, on yleensä kasan alimmainen".

Mahtavaa Laukkasen Marin ampumahiihtoa on tullut seurattua tv:stä, mutta omaa lenkkiä ei näy tulevan tällekkään päivälle.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ajan kuluessa kokemus kasvaa.

Viikon kuluttua jo 4 kuukautta eläkkeellä, sitä alkaa olla jo kokenut eläkeläinen.

Kiireisiä on eläkeläisen päivät, ja eihän se mikään ihme olekkaan kun eläkeläinen joutuu tekemään kaiken omalla ajallaan.

Tänä aamunakin ennen puolikuutta käveleksin kuntosalille aamun eka liikuntasuoritukseeni.
Kuntosalilta kodiututtani rakentelin komeroon yhden hyllyrivin lisää, ja sitten olikin jo aika suksia Kuirijärven laavulle makkaranpaistoon.



Mikäs oli hiihdellä kun aurinko paistoi ja ladut oli hyväkuntoisia.



Ulkona syöty makkara, se on aina hyvää.

Tuossa makkaraa syödessä ajattelin, eläkkeelle jäädessä ei tule lisää vapaa aikaa kun 8 tuntia viidelle päivälle viikossa, se on vähän..
Nykyisin vielä työssäolevien työaika olisi nostettava 12 tuntiin päivässä, niin ne saisivat sitten ruhtinaalisesti enemmän vapa aikaa eläkeelle jäädessään, kun me nyt jo eläkkeelle jääneet..
Meän eläkkeellä olevien kohdallahan se on jo myöhästä, heh, heh. 😉

Viime viikolla vietettiin naistenpäivää, ja paljon oli puhetta radiossakin tasa-arvon toteutumisesta.
Minäkin huomasin tuolla kuntosalikäynnillä ettei se tasa-arvo ole kovin hyvin toteudunut sielläkään.
Naisten ja miesten kuntosalimaksu on sama, mutta naisilla on yhteisen salin lisäksi vielä oma osastonsakin.

Eilen kerrottiin uutisissa, että Suomeen 2016 tulleista pakolaisista 58 oli yrittänyt itsemurhaa pakolaiskeskuksissa, vain yksi oli onnistunut.
Taitaa olla tumpeloa porukkaa.
Jos lähtee pakolaiseksi omasta maastaan, perusteella "siellä voi menettää henkensä", ja yrittää sitten tappaa itsensä?.
Laitampa tähän Morteliksen ajatelman ajalta 40-104 jkr. on vähän samantyylinen.

"Paetessaan vihollisia Fannius teki itsemurhan. Kysynpä vain: Eikö ole tyhmää kuolla, jotta ei tulisi tapetuksi?"  Martelis

No huomenna tehdään ja ajatatellaan taas uusia ajatuksia

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Piikkikenkien testauspäivä.


Talvisarjajuoksun osakilpailussa oli hyvä juoksusää, mutta aika vähän osanottajia.



Luulisin että talvi jatkuu, ainakin seuraava talvisarjajuoksu on huhtikuun 8 päivä.

Tulokset:    Muutama kuva:

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Penkkiurheilijan hiihtopäivä.


Tänään kävin hiihtelemässä aurinkoisessa pakkassäässä.
Oma liikkuminen on jäänyt vähiin, mutta tv:urheilulähetyksiä olen tuijotellut sillmätarkkana.
Tällekkin päivää aloitus Kaisan ampumahiihtoa seuraten, sitten on nämä MM-Lahden koitokset ja illalla vielä EM-hallikisat.
Itse veikkasin Suomelle kolmea mitallia Lahden koitoksista, joten mielestäni hiukan yläkanttiin kisat on edenneet.
Norja on osoittanut sen mikä oli tiedossa jo ennen kisoja, koviin hiihtomaa se on.

Hierontahuoneen käyttötarkoitus on muuttunut tähän muotoon.
Lähetysten väliajoilla olen mm. hierontatilan kunnostanut makuuhuoneeksi, maalausta, lattioiden uusiintaa ym, remppaa.
Tiedysti myös entinen yhdistetty työhuone / makuuhuone on nyt saanut ainakin uuden järjestyksen, kun sängyn paikallekkin on saanut kaikenlaista rojua kasata.

Ehkä se tästä ensiviikolla omakin liikkuminen vähän lisääntyy, toivottavasta.

torstai 23. helmikuuta 2017

Laminaattihommia.

No niin Lahden MM-kisalähetykset ovat alkaneet, nyt ei tarvitse ite liikkua voi katella kun toiset urheilee.


Aamulla aloitin tuon hierontatilan lattiaremontin, parina edeltävänä päivänä rakentelin huoneeseen komeroa, kun lisätilan saamiseksi olin sitä aikanaan pienentänyt.


Valmista tuli.
Ennättäisi ennen kisalähetyksiä viellä lyhyen hiihtolenkin suorittaa, mutta näyttää tulevan sakeasti lunta, ladutkin ovat varmaan huonossa kunnossa, taidan tyytyä kahvitteluun ja keskittymiseen kisalähetyksiin.
Tai niin eihän homma vielä valmis ole, listat puuttuvat ja ovestakin täytyy sentin siivu sahailla pois, mutta se saa jäädä huomiseen.

Mihinkä sitä eläkeläisellä kiirettä.

torstai 16. helmikuuta 2017

Ei elämä helpoo ole.

Ei elämä helppoa ole, ei ainakaan 'huippu-urheilijan' elämä.

Kun tein lähtöä Suomeen Torreviejasta, se laukun pakkaus tuotti taasen ylipääsemättömiä vaikeuksia.
Kun tulen Torreen laukkuni painaa 12-15 kiloa, ja mukana on vähintään kaksiparia urheilujalkineita ja muuta vaatetavaraa jotka tulevat jäämään Espanjan jätehuollon harmeiksi.

Mutta se poislähtö, laukun painoraja 20 kiloa, se ei tunnu millään riittävän.
Niin nytkin, vaikka kuinka teki karsintaa mukaanpääsevissä tavaroissa painoksi jäi 22.4 kg. Pokallit ovat raskaita.
Nyt lentoasemalla vedettiin tarkkaa linjaa, kaikki 20,5 kiloa ylittävät laukut sai tuomion. Liiat kilot pois!.
Niinpä peuran pöljäpoikakin teki laukun uudellen pakkauksen.
Kaksi ja puolikiloa roskikseen, vaikka kuinka sydäntä raastais.
Lisämaksujahan minä en ala maksamaan.

Johtopäätös tästä oli se että täytyy lopettaa reenaaminen, tai kisoissakäynti.
Tai sitten kieltäytyä palkintoja vastaanottamasta.
Tämmöisenä 'huippu-urheilijana' matkustus käy vaikeaksi.

No nuo rahapalkinnot on helpompia, rahat oli tälläkertaa napsahtaneet täysmääräisenä tilille.
Nyt vain pitää miettiä mitä niillä tekee..
No auto täytyy laittoo ja kiertää vähän maaailmoo.


Kun viimein koneeseen olin kevennetyjen laukkujeni kanssa päässyt, Espanjan rannikkoa saikin katsella ylhäältäkäsin.


Muutaman tunnin lennon jälkeen auringonlaskua voikin katsella yläilmoista.

Viimein pulitoista vuorokautta matkusteltuani olinkin kotimaisemissa.
Hommaa ja kiirettä on piisannut.
Yksi homma on aina auton saanti liikenteeseen.
Ennen lähtöä akku täytyy irroittaa ja tuoda lämpimään, ei se pojoisen pakkasissa kolmeakuukautta ilman latausta pärjää.
No kaikkihan tietää mikä on ruuvien oikea kiristysmomentti, sehän on niin kireälle että napsahtaa, ja sitten puolikierrosta takaisinpäin.
Niinpä nytkin väänsin akunkengän poikki.
Sitten onkin vuorossa kankihommia, kaikki neljä rengasta oli vannetta myöten kirkkaan jään sisässä.
No onnistuin kankihommassa kiitettävästi, yksikään renkaista ei hajonnut.

Sitten olikin etsittävä uusi nettiyhteys jotta saa auton taasen otettua uudelleen käyttöön, ja makselemaan muitakin laskuja.
Oli verotoimistossakäyntiä, olivat ennakkoverolappuja lähetelleet, eläkeläiselle..

Nyt kun kaikki elintärkeät asiat on taasen saanut hoidettua suunilleen mallilleen, onkin taasen takki niin tyhjä että voisi vaikka lähteä lomalle.

Kelithän täällä oli aivan lauhat nollantuntumassa, mutta aurinko ei ole näyttäytynyt.
Totutteluksi kävin tänään jo 13 kilometriä hiihtelemässä, eiköhän tämä tästä.
Ja pakkohan se on, rantakiviltä ko kattoo, se joki on perkele jäässä.
Ei sinne voi hypätä.