sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Elämä on...

Tänään tuli juostua viikon ensimmäinen ja viiminen lenkki, tunti ja vartti, 13 kilometriä.
Selviää vähemmillä ulkonakäynneilä kun juoksee viikon ensimmäisen ja viimeisen lenkin samana lenkkinä.
Pyrkikää tähän.

Elämä on kurjaa, eipä jaksa paskaakaan jauhaa.

Päivän musikkina tällaista: Rapture         "Azul" at Sanrise        *Havana*

No niin, liian nopea liipasinsormi söi edellisen kirjoittamani blogitekstin.

Lontoossa mentiin kovaa, Eliud Kipchoge 2.04.16,
Farah Euroopan ennätykseen 2.06.22, 
Vivian Cheriuiyo 2.18.31

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kevään viimeinen sarjajuoksu.

RDS:n talvisarjajuoksu 14.4




Juoksun lähtö ja nuorempien nopeimmat ja vitosen nopeimmat.
Tulokset

SM- tiejuoksun tulokset

Johanna Davidila 1.23.39
Jani Ylisaukko-oja 1.18.39
Veli-Heikki Koivu 1.15.31

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kiinanmies yllätti.

Minähän tilailen aina silloin tällöin Kiinanmaalta pikkupaketteja, tuikitärkeitä ja täysin koskaan tarvitsemiani tarvikkeita.


No tällaisen linssinsuojan olen hukannut kuvausreissuillani, ja se on tarpeellinen, oli uuden hommaamisen aika.
Liikeestä linsinsuoja olisi kyllä löytynyt, mutta sen hinta pani minut pakenemaan paikalta polvet täristen ja hiki otsanahasta valuen.
Katselin sitten netin välityksellä Suomalaisista verkkokaupoista, hinnat vaihtelivat vähän alle kympistä aina 26 euroon asti + lähetyskulut 3.90 - 8.20 euroon.

Niinpä seuraava toimenpide olikin meno GearBestin sivuille, ja sieltähän linssinsuoja löytyikin hintaan 0,76 euroa + lähetyskulut 0,42 euroa, joten tilaushan lähti heti vetämään.

No eilen paketti sitten ilmaantui postilaatikkoon.
Mikä yllätys, tilaukset on tähän asti tulleet tarkasti 27-28 päivän kuluttua ja sisältäneet aina tarkasti sitä mitä olen tilannut.
Mutta nyt ihmettelin kirjeen sisältöä, siellä oli tilaamani linssinsuojan lisäksi infrapunasuodin allonpituuksille 850 nanometriä.
Oliko Kiinan tytöillä tai pojilla tullut virhe, vai lähettivätkö vain hyvälle vakioasiakkaalle yllätyslahjan!

Tänään aamupäivällä kävin tutustumassa yllätyssuodattimeen kuvanoton merkeissä.


Tuolta näytti silta infrapunavalossa IR 850 suodimella Canon eos 450 kuvattuna.

Ihminen muistinimukaan näkee maksimissaan 390 - 750 nanometrin taajuudella olevan valon, joten ultraviolleti ja infrapunavärit eivät ole meidän näkökykymme rajoissa, monet hyönteiset, linnut ja eläimet yleensä näkevät näitä aalonpituuksia, mutta näkevät polestaan ihmistä huonommin näitä meidän aallonpituuksia.
Tässä samalla reissulla kuvattu kuva, josta suodatin tuon punaisen värikanavan pois.

Tuohon IR suotimeen pitää tutustua kuvaustenmuodossa lisää, samoin kun infrapunakuvien käsittelyyn myöhemmin lisää.
Tuollainen kamera ei välttämättä ole oikein hyvä infrapunakuvaukseen, kun kuvakennon edesä on nykykameroissa aika voimakas ultraviollettivaloa estävä suodatusjärjestelmä.

Huomenna juostaan sitten RDS:n talvisarjajuoksu, sinne pitänee mennä katselemaan kuinka se tossu nousee juoksijoilla näin kevään edetessä.
Televisiosta tulee myös hiihto Ski Classics Ylläs-Levi, joten meikäläisellä onkin huomenna urheilun seurantapäivä.
Niin ja juostaanhan huomenna myös SM-maantiejuoksut, niin nuorten, yleisen ja vähän varttuneipien sarjassa, niitä ei tosin tv:stä näe mutta tuloksia täytyy jännäillä, onhan siellä mukana Lappilaisiakin.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Talvikelit, Kesälajit.

Helteinen maraton vaikka taustalla näkyy lumiset vuoret, Antalya 2006
Siellä jossain joukossa meikäläinenkin.

𓀔 𓀖 𓀥 𓀤 𓀘 𓀗 𓀠 𓀢 
Juoksijoiden kesän kilpailukausi käynnistyy.
Ensiviikonvaihteessa juostaan Karhuviesti, josta monet katsovat kesän kilpailukauden alkavan.
Tekis vain mieli kysyä, minkä kesän?.
Ei ainakaan mitään keväänmerkkejäkään täällä pohjois-Suomessa näy.
Seuraavassa viikonvaihteessa ovatkin jo vuorossa SM-maantiejuoksut, nuorille,yleisille ja veteraaneille.

Minäkin lisäilin tuohon omaan Pohjoisen juoksutapahtumia sivulle muutaman kisan.

2007 alkuvuodesta Torressa, kun akilles ei vielä pahemmin vaivannut.

Syksyllä 2007 Frankfurtin maratonilla, tuska näkyy kasvoilta 42 kilometriä on takana, kaksikuukautta myöhemmin akillesjänne oli jo poikki.

No niin siinä kesäkuvia, kun ei muuten oikein saa itseä uskomaan että se kesäkin pitäisi tulla.
Kun se on niin tätä. Huhtikuun aamutoimet.


Tänään hiihtelin pari tuntia 21 kilometriä, otti vähän pumpusta.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Hidasta hiihtelyä.

Siinä ne päivät on menneet vaivoja valitellessa ettei ole tullut blokiinkaan kirjoiteltua.
Tänään kuitenkin intoudun vähän hiihtelemäänkin.
Jäällä hiihtelyä pakkaskelillä mukavassa aurinkopaisteessa 24 kilometriä, ja aikaa se otti yli kaksi tuntia.

Nykyisin kun nämä juoksukellot mittaavat jos jonkinlaista tietoa, ja piirtävät kartankin suoritetusta reitistä, niin niille jotka kaiken haluaavat analysoida tietoaa on kyllä saatavilla.
Ennen sykemittariaikakautta luin joidenkin Amerikkalaisjuoksijoiden käyttävän lenkillä juostua aikaa ja askelmäärää yhtenä rasituksen arviointi perusteena, silloin kun tarkkaa kilometrimatkaa ei ollut tiedossa.

Hiihtäjät useimmiten pitävät harjoitustuntimääriä kokonais harjoittelun seurannassa parhaana menetelmänä.
Niin varmaan onkin, hiihdossa keli ja maasto, ja eteenkin kesällä harjoitusten monipuolisuus, juoksu, rullasuksi, pyöräily, kuntosali ym. tekisi kilometreillä arvion vaikeammaksi.
Kestävyysjuoksussa eteenkin maratonilla parhaan kuvan harjoittelusta antaa juostut kilometrimäärät.
Harjoittelun pääpainon keskittyessä pääsääntöisesti pitkään tasavauhtiseen juoksuun, muun harjoittelun ollessa % määriltään vähäistä.

Jos taasen keskenään vertailtaisiin parhaassa urheiluiässä olevaa ja veteraaniurheilijaa harjoituskilometrien määrän suora vertailu ei ei antaisi oikeaa kuvaa kumpi harjoittelussa kovempaa työtä tekee.
Esim: Jos kansallisen tason maratoonari juoksisi 180 km/viikko, harjoitustunteja viikolle tulisi n.12-13
Jos taasen esim: noin meikäläisenikäinen (69v) juoksisi 180 km/viikko, harjoitustunteja siitä kertyisikin jo 17-18 / viikko, eli lähes tunti enemmän päivääkohden.
Kun siihen lisää jo muutenkin iäntuoman hidastuneen palautumisen, niin silloin puhuttaisiinkin jo huomattavasti kovemmasta harjoittelusta.

Omassa harjoittelussa nuorempanakin oikeastaan oma tuntemus oli se tarkin ja se mittari jolla harjoittelua tein.
Toki se on sanottava että suoraan verrannollinen se vuositasolla juostujen kilometrien määrä oli saavutettuihin tuloksiin,
Silloin kun harjoituskilometrejä oli enemmän, myös tulokset olivat parempia.

Niin ne viimeviikon juoksukilometrit 27 jotka tulivat kahdesta juoksulenkistä.
Hiihtoa tuli myös viikolle mutta vain 90 km.
Mutta onneksi oli aurinkoista.
Ja päivän musikiksi tämä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Legenda jo eläessään.

Mäkäräisen Kaisa järjesti taasen jännitysnäytelmän.
Kaisalle jo kolmas maailmancupin kokonaisvoitto.

Kaisa 2011 kristallipalloineen ja MM-mitalleineen.
Siitä asti Kaisa on ollut minun suosikkitalviurheilija, ja eikä suotta.

78 kertaa maailmancupin palkintopallilla.
165 kertaa maailmacupissa 10 joukossa.
2011 jälkeen jokavuosi vähintään 5 joukossa maailmacupin kokonaiskilpailussa.

Siinä vain muutama meriitti omasta ulkomuististani.
Niin onko Suomenhistoriassa kellään lajista riippumatta esittä lähellekkään vastaavaa.

Minun ei tarvitse itse mennä lenkille TV:n katsominen nosti jo sykettä tarpeeksi.
Tämän päivän musikkikuunteluun valisen tämän.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Huonosti liimattu.

Kaikenlaisten terveydenhuollon palvelujakin noilla Torreviejan reissuilla on joutunut käyttämään.
Tuo kuva on vuodelta 2008 kun olen matkalla kohden Alicanten lentoasemaa ja kotimatkaa poikkinaisella akillesjänteellä.

Tänävuonna kävin hammaslääkärillä, mutta hampaan paikkaustapahtuma ei kyllä kovin vakuuttuneeksi minua työn laadusta saanut.
Ei se toki maksanutkaan kun viidesosan siitä mitä toimenpide Suomessa olisi kustantanut.
Mutta kyllä ensikerralla kun Torressa hammaslääkäriin menen pitää kokeilla jotain toista liikettä.
Paikkaustapahtumassa ei paljon poraa vingutettu eikä hapotettu eikä sidosaineita käytelty, vaan siihen reikään vain koveteltiin muoviainesta.

No parin kolmenviikon kuluttua hampaassa alkoi tuntumaan ettei se paikka ole 'samaa hammasta', ja nyt paikka onkin jo irronnut, ja hammaslääkärin aika on vetämässä. 

Tänään kävin viikon ensimmäisen juoksulenkin 12 kilometriä, tuntiin ja kymmeneen minuttiin,
Sitten keskityinkin seuraamaan ampumahiihtoa, ja onneksi Kaisa Mäkäräinen liikkui huomattavasti liukkaammin kun minä, ja paukutteli kaikki taulut alas.

Jospa keittäs vielä sakkavedet ennen nukkumaanmenoa.
Niin eihän kuuskytluvulla tai myöhemmin syntyneet taida tietää  mitä sakkavesi oli. Sotien jälkeen ja vielä viisikymmen luvulla Suomessa oli senverran köyhää että kahvinporoistakin puristettiin kyllä viimeisetkin värit ja maut pois.

**************************************************************
No niin ei se taasen nukkuminen onnistu, on vähän kipuja.

Niinpä katselin eilsen, ei ku niin toissapäivän A-teeman ohjelman "Hukattu huippuurheilu"
No muuta tuosta ohjelmasta ei nyt käteen jäänyt, kun se että Suomalaisessa urheilujärjestelmässä rahat jaetaan mallilla, 'kärjelleen nostettu kolmio'.
Urheilijat, valmentajat, huoltavahenkilökunta yms, sellainen, on siellä kolmion terävässä kärjessä, ja saavat ne pienet muruset jotka leveän ja suuren urheilujohtajien joukon jälkeen budjetista jää.
Ja jos joskus joku ylimääräinen killinki meinaa kassanpohjalle jäädä, heti perustetaan joku 'humupoika' ryhmä jotain tutkimaan että saadaan nekin rahat jaettua muille kun urheilijoille.

No nyt SUL on iskenyt kyntensä Aikuisurheilun (kammottava sana) piiriin, Havaittuaan että siellä on ollut voitollinen budjetti, ne rahat on saatava meille ja heti.
Arvatenki myös liiton suuri urheilijamäärä kiehtoo, niille kun räppäis jonkun suuren lisenssimaksun tai jotain, niin johan saataisiin palkata joitain herroja ylimpään johtoon lisää.

Tuota ohjelmaa kun katsoi, tuli tunne ettei ainakaan mitään parempaa ole luvassa, ollaan jatkossakin vain siellä joukonjatkona, pääasia vain että johdolla menee hyvin.