torstai 16. helmikuuta 2017

Ei elämä helpoo ole.

Ei elämä helppoa ole, ei ainakaan 'huippu-urheilijan' elämä.

Kun tein lähtöä Suomeen Torreviejasta, se laukun pakkaus tuotti taasen ylipääsemättömiä vaikeuksia.
Kun tulen Torreen laukkuni painaa 12-15 kiloa, ja mukana on vähintään kaksiparia urheilujalkineita ja muuta vaatetavaraa jotka tulevat jäämään Espanjan jätehuollon harmeiksi.

Mutta se poislähtö, laukun painoraja 20 kiloa, se ei tunnu millään riittävän.
Niin nytkin, vaikka kuinka teki karsintaa mukaanpääsevissä tavaroissa painoksi jäi 22.4 kg. Pokallit ovat raskaita.
Nyt lentoasemalla vedettiin tarkkaa linjaa, kaikki 20,5 kiloa ylittävät laukut sai tuomion. Liiat kilot pois!.
Niinpä peuran pöljäpoikakin teki laukun uudellen pakkauksen.
Kaksi ja puolikiloa roskikseen, vaikka kuinka sydäntä raastais.
Lisämaksujahan minä en ala maksamaan.

Johtopäätös tästä oli se että täytyy lopettaa reenaaminen, tai kisoissakäynti.
Tai sitten kieltäytyä palkintoja vastaanottamasta.
Tämmöisenä 'huippu-urheilijana' matkustus käy vaikeaksi.

No nuo rahapalkinnot on helpompia, rahat oli tälläkertaa napsahtaneet täysmääräisenä tilille.
Nyt vain pitää miettiä mitä niillä tekee..
No auto täytyy laittoo ja kiertää vähän maaailmoo.


Kun viimein koneeseen olin kevennetyjen laukkujeni kanssa päässyt, Espanjan rannikkoa saikin katsella ylhäältäkäsin.


Muutaman tunnin lennon jälkeen auringonlaskua voikin katsella yläilmoista.

Viimein pulitoista vuorokautta matkusteltuani olinkin kotimaisemissa.
Hommaa ja kiirettä on piisannut.
Yksi homma on aina auton saanti liikenteeseen.
Ennen lähtöä akku täytyy irroittaa ja tuoda lämpimään, ei se pojoisen pakkasissa kolmeakuukautta ilman latausta pärjää.
No kaikkihan tietää mikä on ruuvien oikea kiristysmomentti, sehän on niin kireälle että napsahtaa, ja sitten puolikierrosta takaisinpäin.
Niinpä nytkin väänsin akunkengän poikki.
Sitten onkin vuorossa kankihommia, kaikki neljä rengasta oli vannetta myöten kirkkaan jään sisässä.
No onnistuin kankihommassa kiitettävästi, yksikään renkaista ei hajonnut.

Sitten olikin etsittävä uusi nettiyhteys jotta saa auton taasen otettua uudelleen käyttöön, ja makselemaan muitakin laskuja.
Oli verotoimistossakäyntiä, olivat ennakkoverolappuja lähetelleet, eläkeläiselle..

Nyt kun kaikki elintärkeät asiat on taasen saanut hoidettua suunilleen mallilleen, onkin taasen takki niin tyhjä että voisi vaikka lähteä lomalle.

Kelithän täällä oli aivan lauhat nollantuntumassa, mutta aurinko ei ole näyttäytynyt.
Totutteluksi kävin tänään jo 13 kilometriä hiihtelemässä, eiköhän tämä tästä.
Ja pakkohan se on, rantakiviltä ko kattoo, se joki on perkele jäässä.
Ei sinne voi hypätä.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Vähiin käy ennen kun loppuu.


Eilisen Orihuelan kisan jälkeen lepäilimme vähän, ja sitten suunnistimme uunon kanssa Kiinalaiseen syömään.
Tuhti ateria alkukeittoineen ja jälkiruokajäätelöineen maksoi alle 15 euroa kahdelta hengeltä, siihen hintaan sisältyi myös pullo punaviiniä ja alku ja laskunmaksu dringitkin. Ei paha, ei paha...
Yö nukuttikin sitten ihan mukavasti, meikäläinenkin melkein viisi tuntia.

Nykyään tuolla Orihuelassa ei enää makseta rahapalkintoja, joten mustat miehet ja naiset loistavat poissaolollaan.
Tämän vuoden nopein alitti niukasti 1.10 rajan ja kakkosaika taisikin jo mennä päälle 1.12, joten ei ehkä kaikkein nopein rata.

Sunnuntai aamuverryttelyssä ennen kisoihin lähtöä näin, pakettiauton.
                                 Vai oliko se sitten paketoitu auto?.

                               Kansojen puiston kanaemo ja tiput.
******************************************************************************

Pientä yhteenvetoa tämän talven Torren reissusta.

Ei tullut tällä reissulla minusta väriltään eikä juoksuvauhdeilta neekeriä.
Olen tällä alueella käynyt talvenvietossa vuodesta 2004 lähtien, 
ja nyt oli ehdottomasti säiden suhteen huonoin talvi.
Harjoittelukin jäi vähiin, flunssat ja vaivat asettivat omat rajoituksensa, eikä väheksyä pidä myöskään taase yhdellä vuodella lisääntynyttä ikääkään.

Vuoden 2016 keskimääräiset juoksukilometrit viikkoa kohden olivat hiukan yli 90 kilometriä, ja nyt täällä ollessa juoksukilometrit jäivät alle 72 kilometriin viikko.
Joten ei tätä ainakaan harjoitusleiriksi kannata kutsua.

Juoksukilpailut menivät kyllä ihan hyvin, tai ainakin kohtalaisesti.
Kilpailuissa joissa oli 65 vuotiaille oma sarja päättyivät minun voittoon, aika selvillä eroilla.
Nuorempien eli 60 vuotiaiden sarjassa kisaillessa, muut kilpailut voitin,
paitsi  San Fulgencion kisasa jäin niukasti toiseksi.
Seli,seli, matkakin oli minulle niin alimatka vain viisi kilometriä.
Guardamarin ja Torreviejan iltakilpailuissa sarjoja olikin vain minua 20 vuotta nuoremmille, joten niissä ei edes sijoituksista tarvinnutkaan kilpailla.

Pahimpien myrskyjen ja sateiden aikaan ajatus kävi, pitäisikö ensitalvena suunnata jonnekin muualle talvenviettoon, mutta toisaalta…
Tätä ennen on toistakymmentä vuotta ollut ihan kohtuullisen hyvät säät..
Niin ja ensitalveen, sinne on vielä sen verran aikaa että ennättää tapahtua vaikka mitä, onko edes enää lähtökuntoinen muualle kun hautuumaalle.

Huomenna nokka kohden Alicanten lentoasemaa ja parin vuorokauden matkustelu.
Kotona sitten väsäillään yrityksen viimeinen veroilmoitus, hierontahuoneen remontointi makuuhuoneeksi, ja tietysti Lahden MM-hiihtojen seuranta, ovat päällimmäisenä ohjelmassa.
Niin ja tietysti pitäähän sitä itsekkin hiihtämässä käydä.

Seuraavat blokikirjoitukset tulevatkin sitten Rovaniemeltä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Orihuelassa puolimaratonilla.

Tänään juoksin sitten tämän reissun viimeisen kisan, Orihuelan puolimaratonin.
Sää kisassa oli ihan hyvä, pientä tuulta ja vettäkään ei satanut, no pisara pari jossainvaiheissa.
Kisan reittiä oli hiukan muuttunut aikaisemmista vuosista, sama reitti juostiin, mutta kiemurat oli nyt eri järjestyksessä.

Lähdössä en päässyt ihan kärkipäähän joten toistakymmentä sekunttia meni lähtömerkistä ennen kun pääsin lähtöviivalle, siitä sitten ensimmäiset kilometrit oli juostava vauhtia jonka edessäoleva massa määräsi.

Maaliin päädyin ajassa 1.27.29 jolla voitin 60 vuotiaiden sarjan.
Tulokset:

Suunto sai juoksemakseni matkaksi 21.63 km,
Täällä aina on nuo gps-kellot saaneet reilusti pitempää matkaa,
Viimevuona Garminini sai matkaksi 21.49 km, johtuu varmaan osaltaan reitin mutkaisuudesta, matkalla on useita 360 asteen käännöksiä, ja lisäksi vanhankaupungin kapeampia kujia.


Jukka ja Eira joutuivat jättämään kisan kesken jalkavaivojen takia.
Vesa juoksi maratonin valmistavana harjoituksena reitin 1.28.44 ollen sarjassaan viides.


Tässä minä, sarjani kakkonen Espla' Verdu Franscico ja Vesa palkintojenjaon jälkeen.

Visalan Petri juoksi sarjassaan kuudenneksi ajalla 1.27.07
Kahdeksankilometrin matkalla oli mukana Suomalaisista ainakin Mikko Lanki ja Petri Nivala

Pitää palailla kisaan myöhemmin, ehkä huomenna, nyt väsyttää vähän.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Angeen leirin kuulumisia.

Kelit näyttävät muutaman päivän paremman jakson jälkeen palaavan tämän talven normikeleihin.
Näiden sadeiten ja kovien myrskyävien tuulien vallitessa olen havainnut että uunolle on kehittynyt aikalailla Espanjalaisen hidalgon tyyliä Don Qujoten tapaan.

Uunohan on eläkkeellejäätyään viettänyt puolet vuodesta Espanjassa, ja taistelutahto tuulimyllyjä ja muita vastuksia vastaan on kasvanut äärimmilleen.
Kauppareissut uuno on kahlannut polviamyöten vedessä Rio Gabriel Mistraalia pitkin, Rio Grande Röntgenille mitäpitkin on reppuselässä uinut Consumin kaupalle ruokaostoksille.
Sitä olen ihmetellyt miten se on tuulisellasäällä onnistunut kaupalle pääsemään, ettei tuuli ole kuljettanut sitä aavalle merenulapalle.
Eilisellä kävelylenkillä sekin selvisi, kaupan kulmalla oli hirveä kivikasa.
Sillä on varmaan ollut menomatkalla kiviä repussa, tullessa ostostenpaino on sitten auttanut tossua pysymään tienpinnassa.


Eilen uuno kävi Don Qujottemaiseen taisteluun hometta vastaan, kumihansikkaineen.

Niin on tänätalvena ollut kosteaa, että asunnon nurkat on homeessa.
Siitä ne varmaan johtuu nuo minun jatkuvat flunssat, ja päänsärky.
Ei tuo flunssantapainen olo ja nokan vuotaminen ja yskä käyttäydy kuten normaalissa flunssassa.
Normaalisti  flunssalla on selvä alkamis, pahinvaihe ja parantumisvaihe joissa kaikissa on vähän erinlainen olo, ja tämä minun olo on yhtä samanlaista putkea viikosta viikkoon.


Oma vapaa aikani on kulunut Italian ja Ranskan muotihuoneille uuden sadetakkimalliston suunnittelussa.

Eilen en käynyt lenkillä, mutta tänä aamuna pienen aamuverryttelyn suoritin.
Sunnuntaina olisi Orihuelan puolikas, tuulta on luvassa senverta rivakasti että juostessa voi laulella Katri-Helenan tapaan, "Minne tuuli kuljettaa".
Vettäkin on luvassa taivaan suihkujärjestelmistä sen verran ettei juoksijan nahka pääse hiellehaisemaan, joten aikatavoitteet sikseen, mutta numerolla 235 aion lähtöviivalla seistä.
Joko kiviä taskussa tai ilman.


Eipä muuta kun näihin kuviin ja tunnelmiin.

torstai 9. helmikuuta 2017

Lääkitään, lääkitään.

Lääkinnälisistä toimenpiteistä huolimatta, polvi on selvästi paranemaan päin.


Monenlaiset salvat on polven,säären ja reiden alueelle tullut viimeviikkoina hierottua.
Lähinnä voiteiten hoidollinen vaikutus on tullut siitä, että samalla on tullut useaan otteeseen päivässä voimallisesti hierottua tuota polven seutua.


Tuolla B-vitamiinin yliannostuskuurilla tuntui kyllä selvästi kivut vähenevän.
Olen syönyt nyt viikon ajan kuuden tunnin välein 1,½ kertaisen määrän Espanjalaisen enimmäis päiväsuosituksen verran, eli kuusinkertaisesti vuorokausi annoksen verran vuorokaudessa.
Tällä olen pyrkinyt siihen että B-vitamiinin tasot olisivat riittävän korkeat ympäri vuorokauden.

Olen pitkän elämäni aikana havainnut ainakin hermokivuissa,
jonkinlaista apua B-vitmiineista saavani.
Vaikka en tuota polvivaivaani niinkään hermovaivaksi luokittelisikaan, niin aina kivussa on myös hermot mukana ainakin viestin kuljetus osassa.
Onhan se meilä ikäihmisillä ainakin B-12 vitamiinitasot useinmiten liian alhaiset, tuleepahan samalla korjailtua niitäkin.


Aamulla kävin erittän hitaan 12 kilometrin juoksulenkin, muuta sitten ei tällekään päivälle tullut tehtyä, mitä nyt kaupunkikäveleskelyä venesataman ja rantakadun suunnilla.


Ja flunssa sen kun pahenee, nokkavuotaa ja yskittää, jotta silleen täällä menee.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Täällä talven selkä on taittumassa kevääseen.


Näin kirkkaasti paisteli aurinko tänäänkin, tuuli oli kyllä turhan kova.


Tänään näin ensimmäisen matojononkin, kevään merkkejä sekin.
Mato on nimeltään thaumetopoea pityocampa eli isokehrääjäyöperhosen toukkavaihe.
Näillä madoilla on pesä pinja männyissä, ja ravinnonhakumatkoilla kulkevat tämmöisinä jonoina.
Matohan on myrkyllinen, madon piikit aiheuttavat tulehduksia ja astman kaltaisia oireita.


Lisää kevään merkkejä, mantelipuut kukkivat.

Oma juoksu jäi tänään vajaaseen kympin lenkkiin, kaiken muun harmin lisäksi painaa taasen flunssa päälle.
Mikähän nyt vastustuskyvyn noin heikoksi on saanut, tavallisesti sairastan yhden flunssan per vuosi, ja nyt jo tällä reisullakin on toinen kerta menossa??..

maanantai 6. helmikuuta 2017

Pyöräilyä siellä täällä.


Tänään pidin pyöräilypäivän, aamun pyöräilyyn lähtö vähän epäonnistui, pari kilsaa ajettuani huomasin, reppu jäi matkasta.
Minulla on näillä pyöräilyretkilläni sellainen pieni reppu mukana, jossa kuljettelen pumppua ja paikkaustarpeita, jos vaikka rengas sattuisi tyhjenemään.
Samoin repussa on kartta, lisä paita, juomapullo ym rekvisiittaa mitä kuvittelen matkalla tarvitsevani.
No kurvasin kotia ja otin uuden lähdön, nyt repun kanssa.

Aluksi ajelin Sant Miguelin kautta jatkaen kanavanvarsiteitä, pistäydyin parilla golf kentällä.

Kanavan varren mantelipuutkin olivat jo kukassa, kevättä se tekee.

Algofran kautta ajelin Benejutzariin, missä kävin kaupasta hakemassa vähän purtavaa ja coga cola purkin, jotka sitten hyvällä ruokahalulla kirkkonaukiolla nautiskelin.

Algorfasta Benejutzaariin päin oli tällainen kirkko, jonka pihalla kävin ympyrän pyörällä kurvaamassaa.

Orihuelan takana olevat vuoret näyttäytyivät tänään tämän näköisinä.

Benijutzarista ajelin Benijofarin, Quesadan kautta La Mataan ja sieltä kotia.
Aikaa ajelu otti reilut neljä tuntia ja matkaa mittariin tuli 80 kilometriä.

Juostahan sitä pitäisi, mutta jalkoja säästääkseni vähän sellaista retkeilypyöräilyä on väliin tehtävä.
Ensi sunnuntaina olisi vuorossa puolimaratonin kisa tuolla Orihuelassa, eikä siellä ole edes omaa sarjaa, vaan joutuu juoksemaan 60 vuotiaiden nuorukaisten sarjassa. Kisassa voi olla lähes 8 vuotta itseäni nuorempia osanottajia, ja näissä ikäluokissa jo jokainen vuosi on merkityksellinen.