keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Liian läski juoksijaksi.

No nyt se viimen selvisi miksi tuota painoa on liikaa.
Harvardin yliopiston tutkijat ovat ratkaisseet pollin läskiongelman. 😜

Oli se  tänäänkin yritettävä lenkilläkäydä, kun sai nuo parisprintit, tv:stä tuijotettua.



Alkumatkasta vielä lippis, paita ja hanskat oli varustuksena, mutta lenkin edetessä vaatteet väheni kun sriptiistanssijalla ikään.



Suolajärven rannat oli kyllä riitteessä. 



Luntakin oli kinostanut rannalle.



Tyyni aurinkoinen sää ja hyvä ranta, kiva kai siinä olisi juoksennella kun olisi nuori, terve ja hyväkuntoinen.



Ei sitä meikäläisen taaperrusta lenkilläkäynniksi voi sanoa, hiljalleen hölkkäilin pitäen välissä kävelytaukoja, köhä ja flunssa vielläkin vaivaa.
Ehkä sitä juoksumatkaa tuli kympin verran, aikaa se otti ainakin tunnin.
Niin ja se meidän lumi ja rantojen riitteet, on tyydyttävä suolaan, mistäs sitä tähään hätään lunta ja jäätä saatais.
Mutta on päivälämpötilojen ennustettu hieman tippuvan lähipäiviksi.
Saahan sitä ennustaa tänäänkin piti olla sadepäivä.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kammenkääntöä ja puistonpenkinkulutusta.

Tänään juoksin pienen aamulenkin, vajaan kymmenen kilometriä.
Päivällä aurinkopaisteli mukavasti, niin eihän sitä viitsinyt sisällä viettää, joten kävin myös pyörälenkin.


Aluksi ajelin tuonne Pedrera järvelle mistä kastelukanavien vesi tulee.


Pedrera tekojärven vesi oli tosi alhaalla, kun sateita ei juurikaan ole ollut.


Sieltä kiertelin kanavanvarsia  appelsiiniviljelmien keskellä päätyen Jacarillan kautta Benejuzariin.


Benejuzarin kirkonaukealla vietin pienen lepohetken.
Mistä matka jatkui Algorfaan jossa oli aika pistäytyä kaupassa hakemassa retkieväs.


Algorfan ison kirkon edustalla olikin sitten evästauon paikka.


Kun eväät oli syöty, ei kun suorintatietä kotia kohden.

Semmoinen päivä tänään, kun olympialaisissa ei noita hiihtolajejakaan ollut tuli vietettyä enemmän aikaa ulkosalla.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tänään juostiin Carrera Contra el Cancer.

Taas tuli juoksurätteihin juoksun ominaishajua, vaikka tänään aurinko onkin pilviharson takana lymyillyt.
Oli näet kisapäivä Elchessä, ja kilpajuoksusää mitä mainioin.
Ei kyllä kisamaisematkaan hullummasta päästä olleet,
Balmupuiston laitamilla, Vinalobo'-joen varrella olevaa hiekkatietä oli mukava läpsytellä menemään, Matkanahan juoksussa oli 10 kilometriä.



Jore toimi kuljetuspäällikkönä ja huoltajana, met Hanne, Jukka ja minä juoksimme kisan, jokaisen voittaessa oman sarjansa.



Kisan jälkeen palkintojenjakoa odotellen.



Hannensarja palkintojen jaossa,
Palkintojenjakajia on kaksinkertainen määrä palkittuihin verrattuna.



Uunokin on oman palkintonsa saanut.


Oma palkintojenjako.

Tässä juoksussa osanottajamäärä on rajattu 1300 juoksijaan, en osallistujien määrää osaa sanoa, mutta kova oli ruuhka alkukilometrillä, eikä yksi tarvinnut juosta missään vaiheessa.
Oma aikani oli 43.54 ja minullahan oli nyt oma sarja eli yli 65 vuotiaat, ja sen sarjan voitin. 
Aika tosin oli nelisen minuttia huonompi kun toissavuona jolloin tässäjuoksussa mukana olin.

Viime viikon olin flunssan kourissa, eikä se vielläkään kokonaan parantunut ole,
Sen kyllä juostessa huomasi helppoa ei missään vaiheessa ollut.
Suunnon kello sai juoksemakseni matkaksi 10.04 km

Tulokset löytyvät tästä.

Ensi sunnuntaina sitten kisavuorossa 14 kilometriä tuolla Alcantarilla.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Mukavahan se on pyöräillä kauniina kesäpäivänä.


Tälle viikolle en ole juoksemaan edes yrittänyt, 
sillä sain heti Orihuelan reissun jälkeen flunssan.
Nyt tuntuu jo siltä että tästäkin selvitään, 
Niinpä tänään kävin pyöräilemässä viikon toisen liikuntasuorituksen.

Ajelin kanavanvartta ja sieltä laskeuduin merenrantamaisemiin San Pedro del Pinatarin seuduille.
Pienen istuskelun jälkeen pyöräilin sitten suorempaa tietä kotia, 
Johan se siinävaiheessa kahvi maistuikin.


Jos vertailisi tämän ja viimevuoden säitä, niin viimevuona näilläpaikkeilla savivellit valuivat tielle ja läpipääsy oli vaikeaa. Nyt maa halkeilee kuivuuttaan.
Samoin T-paitasillaan tarkenee kuljeksia kaupungilla, kun viimevuona toppatakista ei hennonnut luopua montakaan kertaa.


Pyöräilijöitä täällä näkee usein tienpäällä isoinakin joukkoina, tai sitten kokoontuneena joko lenkillelähtöön tai muutenvain rupattelemassa.

Sunnuntaina olisi kuitenkin tarkoitus mennä Elcheen juoksutapahtumaan, mutta sitä ennen on vielä yksi kesäinen lauantaipäivä kuljailtavana.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Mantelipuunkukkia ihastelemassa.

Tuon Orihuelan kilpailureissun jälkeen iski pieni flunssanpoikanen.
Maanantai ja tiistaipäivän lepäilin, tänään sitten uskaldautuin jo pienelle hitaalle pyörälenkille.
Pyöräilin sellaisen yhdeksän 'liikenneympyränvahdin' lenkin.


Ilmahan tänään on tosi lämmin, jonkinverran tuulta kyllä aukeimmilla paikoilla oli.


Kaikki muut vastaantulleet pyöräilijät olivat pukeutuneet lyhkäsempiin varusteisiin kun meikäläinen, mutta eihän vara venettä kaada.


     Kevät on jo niin pitkällä että mantelipuistakin jo kukkia tippuu.


  Komeita ne on kukkiessaan kun loistavat valkoisina auringonpaisteessa.

Jos olet juoksukisoissa täälläpäin Espanjaa tällä vuosikymmenellä kisaillut, ja haluaat nähdä kuvia kisoista, paras vaihtoehto on ehkä vierailla Marivi' Lobon kuvasivuilla.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Näin se homma etenee.


Näin se homma etenee, nimittäin auringonousu.
Tänään piti olla sadepäivä mutta niin se auringo väkisingin tunkee ylös merestä.
Täällä Torreviejassa useinkin sääennusteiden sateet jäävät toteutumatta, meidän kaupungilaisten iloksi ja maanviljeliöiden harmiksi.
No viimevuona toki satoi ja liikaakin myös maajussien mielestä.

Eilen Enni Rukajärvi otti mitallin noissa lumilautahommissa,
Eilisenpäivän mieshiihtäjien saavutuksista ei nyt ainakaan positiivista sanomista keksi.
Tänään päivällä sitten jännitetäänkin taasen ampumahiihtoa.

Itselläni taitaa tänään olla palautuspäivä eilisen kisan jälkeen.
Illalla sitten ollaan viisaampia, niin olympialaisten etenemisestä kun Torren säänkehityksestä ja omista tekemisistäni.


Tällähetkellä näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.


Pari lyhyttä kaupunkikäveleskelyä, väsynein jaloin muuta tänään ei jaksanut.

Eikä sitä varsinaista sadettakaan tullut, muutamia pisaroita päivänaikana heitti, iltapäivän lämpötila oli + 17 astetta.
Joten hyvä juoksusää olisi ollut, jos lenkille olisi jaksanut.


Panempa vielä tähän yhden juoksukuvan eiliseltä jostakin ehkä 17 - 18 kilometrin paikkeilta.




Videoa Orihuelankisasta ja näkymiä reitiltä ja kärkipään maaliintuloja, sekä ennenkaikkea Espanjalaisten kisojen tunnelmaa, klikkaa tästä 😊

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hulluus ajoi miehet yönselkään.

Aamulla ennen seitsämää lähdimme uunonkanssa pyöräilemään Orihuelaan.


Ensimmäinen kusitauko oli jo kuudenkilometrin pyöräilyn jälkeen, jolloin lisäsin yhdet sormikkaat kun sormia hiukan kylmäsi.


Toisella tauolla aamuaurinko väritti jo Orihuolantakaiset vuoret.

Olimme hyvissäajoin kisapaikalla, aikaa oli pieneen kävelyretkee kaupungilla, jonkajälkeen haimme kisamateriaalikassit, tavaraa ja syötävää oli monenlaista ja tietysti paita.
Sitten olikin aika luovuttaa reput kisasäilytykseen ja aloittaa verryttely.
Aikanaan sitten päästiin matkaan ja tositoimiin, minullahan oli juostavana puolikas mutta uuno tyytyi 8 kilometriin, jotta pääsee aikaisemmin kisajuomien kimppuun.

Oma juoksuni käynnistyi helpontuntuisesti, kun alkuruuhka esti kovin vauhdikkaan menon.
Parin alkukilometrin jälkeen vauhtini tasaantui siihen aikatauluun (1.35) jonka olin mielessäni ajatellut saavuttavani jos kaikki menee täysin nappiin,
Juoksun vaikeimmat hetket olivat 8 - 14 kilometriin, silloin tuntui että matkkaa on vielä paljon jäljellä ja juoksu ei tunnu mitenkään rennolta.
Loppumatkasta pystyin sitten jopa hieman ahistamaan itseäni tiukemmalle, ja tavoiteaikani alittuikin.

Aikani oli yli 7 minuttia huonompi kun viimevuona, mutta läppävuotojen pahenemisentakia ja huonomman harjoittelun takia, aikaani olen täysin tyytyväinen.
Aikani 1.34.49 riitti sijalukuun 6 kuusikymppisten joukossa.

Senverran loppurutistus ja kisaväsymys painoi, että kokakola meni alas ja banani, mutta kun oluttiskiltä palautusjuoman hain tökki se niin pahoin että parin kulauksen jälkeen juoma lensi roskikseen.
Uuno oli kai lyhyemmän matkan jälkeen useampiakin palautus Amstelleja naamaansa nakannut.

Sitten lähdettiin pyöräilemään kotia kohden, mutta kolmisenkilometriä pyöräiltyämme kisajärjestäjien matkaeväs kaljatölkki alkoi repussapoltelemaan, pakkohan se oli viettää ensimmäinen tauko.


No näiden kaljojen jälkeen pääsimme ehkä 3 kilometriä eteenpäin kun jo seuraavaa taukoa viettelimme, huoltoasemalta ostamiemme jäätelöiden kera.
Mutta sitten seuraavalle tauolle pysähdyttiin jo alle kahden kilometrin päähän, kun tienlaidassa oli ravintola ja kahvihammasta pakotti jo kovasti.


Kahvitauosta virkistyneinä poljimme sitten myötätuuleen lämpimässä auringonpaisteessa kotia asti

Päivän saldoksi tuli 32 km pyöräilyä + puolimaraton juoksukisa + 32 km pyöräilyä.

Suunto sai juoksemakseni matkaksi 21.520 km reitti on mutkainen eikä niitä optiimilinjoja näissä meikäläisen vauhdeissa pysty edes juoksemaan, sillä porukkaa riittää ympärillä koko matkan ajan.
Tässä kilpailussa on gps kelloni saaneet aina juoksemani matkan reilusti puolikasta pitemmäksi.

Tänävuona osanottajia oli 1519 , ja minun kokonaissijoitukseni oli 278

Tulokset:

Maaliin juostaan punaista mattoa pitkin
Näkymää kisapuistosta vuorillepäin.
Puolikkaalla Pasi Huhtala sijoittui neljänneksi ajallaan 1.14.23 voittaen sarjan A
Jukka Villanen veterano B 8 kilometrillä 22 ajallaan 36.29
Juha Hirsimäki veteraano A8 kilometrillä 7 ajallaan 28.49

Minä maaliintulon jälkeen.

Maanantai-aamun paikallislehden mukaan osanottajia oli ollut n.2000